Paluu

Voi, mikä valitettava tauko on ollut pömpöösiblogin päivittämisessä! Olemme molemmat olleet kovin kiireisiä koko syksyn. Onneksi joulu katkaisi kiireet, ja vielä on muutama päivä lomaa jäljellä.

Minulla on aivan mahdoton sistustusvimma. Olen nämä joulun välipäivät käyttänyt lähinnä kaupoissa kiertelyyn, mutta valitettavasti olen saanut jälleen kerran huomata, kuinka vaatimattomat piskuisen Helsingin valikoimat ovat. Mutta voi onnea: Hermès avaa internetputiikkinsa Suomeen ensi vuoden puolella. Ensimmäisenä hankintalistalla on luonnollisesti Hermès-tuhkakuppi! Mikä esine. 

Ja Stockahan ei petä koskaan. Ystävällinen myyjä tilasi minulle jostain toisesta myymälästä vaaleansinisen silkkiaamutatakin ja unimaskin, koska kokoni oli kaupungista jo loppunut. Tosin joudun kyllä odottamaan sitä ensi viikkoon. Kyllä aamuni alkavat olla pian täydellisiä: kahvi + hesari -silkkiaamutakki+ Hermès tuhkakuppi. En tarvitsekaan muuta.

Missä näkemys?

Katukuvakatselmukseni perusteella voin väittää, että suomalaiset eivät osaa pukeutua. Ei sitten koon, eikä sään mukaan. Ja vielä vähemmän siisteyden mukaan. Vaatteet näyttävät päikseen joiltain ihme räteiltä. Monen päällä on muodottomia ja ryppyisiä kangaspaloja! Kerrospukeutuminen kuuluu talveen ja hiihtoladulle, eikä niin että on tunikaa ja toppia ja villapaitaa kera kaulahuivin höystettynä kivoilla säärystin yms. roskayksityiskohdalla.

Haluaisin mielelläni kuulla nyt jonkun "himoshoppaajan" kannanonton asiaan. Miksi hitossa kannatte kotiinne niitä kutjuja, jotka eivät kahden kuukauden kuluttua kelpaa edes lumpuksi? Jos pyrkimyksenä on olla "trendsetter", on tähän väliin huomautettava, että jokainen "trendsetter" tietää, että siinä vaiheessa, kun rätti saapuu ketjuliikkeen hyllylle - massojen saataville -  on sen aika jo auttamasti ohi. Muotiteollisuushan on itse itsensä uhri: etsitään ja luodaan kilpaa trendejä, jotka vanhenee silmänräpäyksessä, jotta voidaan taas luoda uutta. Sinänsähän on vain hyvä asia, että kauppa käy, kansatalous pysyy jossain kantimissa, mutta jotain näkemystä niihin ostoksiin. Minusta on aika huolestuttavaa, että 95 prosenttia noista kauppojen hyllyillä ja tangoilla killuttelevista roinista joutaisi suoraan turhuuksien roviolle.

Massatuotanto on kamalaa. Ja oikeasti: kuka haluaa olla massaa? Yksi muiden joukossa? Vailla omaa näkemystä ja tyyliä? Yritäpä sitten tässä kilpailuyhteiskunnassa erottua edukseksi.

Helsingissä on aivan ihania pieniä liikkeitä, joiden omistajilla on näkemystä. He ammattitaidolla ja hyvällä maulla valitsevat liikkeisiinsä ihania tuotteita, jotka säilyvät pitkään käyttökelpoisina. Suosittelen lämpimästi, että jokainen nyt käy ainakin tutustumassa valikoimiin. Luksusta on laatu eikä määrä.

Ja huomiona vielä, että palvelu näissä pienissä liikkeissä on aina erinomaista. Ja muutenkin jonkinnäköinen ryhtiliike suomalaisilta pienyritysten tukemiseen olisi tervetullut. Suomen brändityöryhmien yms on turha huudella innovaatioden sekä elävän kaupunkikuvan, pikkukahviloiden, putiikkien ja kivijalkakauppojen perään, jos ei saada edes omia kansalaisia kävelemään niihin sisään ja tukemaan yrittäjän toimintaa. Mutta ainiin - suomalainenhan ostaa sieltä, mistä saa halvimmalla.

Valta on seksikästä

Nainen ei koskaan voi olla liian laiha ja mies liian rikas. Tässä on kyse vallasta. 

Niin kauan kun muistan, olen ihaillut Jan-Erik Enestamia. Hän on kuumista kuumin poliitikko, niin komea ja kohtelias, yksinkertaisesti charmantti.  Siis täydellisyyden ilmentymä. Mutta totuus on, että jos hän olisi vaikkapa talonmies tai sinkkusiwan kassa, niin ne komeat piirteet eivät  tuntuisikaan enää niin vetovoimaisilta. 

Erään tuomarismiehen mukaan miehet eivät ole kiinnostuneita naisten älykkyydestä. Miehille kuulemma riittää, että nainen on hyvännäköinen.  En kyllä usko, etteikö sosiaalinen lahjakkuus, yleissivistys ja hyvät käytöstavat  toisi huomattavaa lisäarvoa. En jaksa uskoa, että henkilö, joka ei erota pentagrammia ja monogrammia toisistaan, olisi kovin haluttua lounasseuraa.

Statuskirjahylly

Minun on ihan pakko nyt tunnustaa, että minulla ei ole konkreettista kirjahyllyä tässä pikku Bulevardi-asunossani. En halua yhtään ylimääräistä mööbeliä tielleni, ja kuten jo aikaisemmin kerroin, valitsin  kauneuspöydän sisustuselementiksi.

Kuitenkin sisältöä kirjahyllyyn on paljon - ja pitääkin olla. Onhan se vähän noloa, jos ei ole kiinnostunut kirjallisuudesta tai lukemisesta yleensäkään.  Ja vielä nolompaa on jos ei tiedä mistään mitään. Tietysti myös besserwisser-tieto on jäätävää.  Kyse on suurista linjoista ja ilmiöiden ymmärtämisestä, eikä siitä, että tuntee herra nönnönnöön syntymävuoden.

Tässä  on tämänhetkiset kokoelmani helmet. Nämä kaikki kiehtovat minua suunnattomasti ilmiön tasolla. 

Espoon-tuliaisia

Vaikka tämän blogin perimmäinen tarkoitus ei ole pelkkä ostosten esittely, on silloin tällöin ihan mukavaa kertoa muillekin mahtavista "saaliistaan"; jaettu ilo paras ilo kuuluu sanontakin.

Tein tänään maaseutumatkan ESPOOSEEN, eikä matkalta tietenkään voinut palata tyhjin käsin. Eikä onneksi tarvinnutkaan, sillä tein ensinnäkin aivan ihanan löydön:

Hermèsin Eau des Merveilles EdT! Sellon Evessä oli tarjolla muitakin Hermèsin tuoksuja, joita en ole Suomessa nähnyt missään muualla myytävän. Testasin luonnollisesti ne kaikki, mutta tämä "ihmeiden vesi" teki minuun suurimman vaikutuksen. Ehdottomasti yksi hienostuneimmista tuoksuista, mitä olen aikoihin kokeillut.

Tämän heräteostoksen lisäksi hankin YSL:n hellävaraisen kuorintavoiteen, jonka toivon tehoavan rutikuivaan  ihooni. Ainakin pakkaus on hieno ja tavara tuubin sisällä kuin voidemaista kultaa... :D

Korkokengillä kävely

Mikään ei ole törkeämmän näköistä kuin kävely korkokengillä, jos ei osaa. Jotkut osaavat asiallisen kävelyn luonnostaan, ja toisilla vasta harjoittelu tuottaa kohtalaisen askelluksen. Kaikki koukkupolvet, harppomiset, ylivarovaiset sipsuttelut ja jalkaterät joko ulos- tai sisäänpäin kääntyneinä pilaavat kyllä totaalisesti tyylin. Voitte vapaasti kuvitella, miltä näyttäisi viimeiseen silaukseen asti huoliteltu daami löntystelemässä hartiat kumarassa  13 cm:n koroissa. Katseita ei vangitsisi kauneus tai tyyli, vaan totaalinen tyylittömyys.

Korkokengillä kävely ei ole siis mitään nallekarhun tallustelua tai horjumista puolelta toiselle. Jos ei osaa astella polvet suorina ja astua kantapäällä ja tämän lisäksi vielä kävellä viivaa, suosittelen siirtymistä matalampiin kenkiin. Ballerinatkin ovat söpöjä.

     Ja hei vielä suosittelisin lämpimästi, ettei kukaan leikkisi Tuhkimon sisarpuolia.

Humanismi ♥

Muovinen rakkaus

Inhoan yli kaiken kaikkea muovista. Paitsi tätä Kartellin äärimmäisen haluttua Louis Ghost -tuolia, johon minäkin olen nyt rakastunut siinä määrin, että aion vakavissani hankkia sen itselleni ns. työtuoliksi. Ei ehkä maailman persoonallisin valinta, mutta tästä tuolista on kovaa vauhtia tulossa klassikko, siis arvonsa vakiinnuttanut esine, jonka suorastaan kuuluu löytyä jokaisesta arvonsa tuntevasta kodista.. Ei siis mitään parin kuukauden trendihömpötyksiä. Ja onhan se nyt hieno. Tällainen elegantisti muotoiltu läpinäkyvä tuoli sitä paitsi sopii mihin tahansa ympäristöön, joten olen vakuuttunut sen olevan täydellinen pari antiikkiselle työpöydälleni. Tuolin moderni materiaali ja läpinäkyvyys nimittäin tuovat juuri sopivasti jännittävää kontrastia ja kaivattua keveyttä antiikkipöydän hallitsemaan sisustukseen; vaikka rakastan kauniita vanhoja esineitä, en halua tuntea asuvani museossa. Kannattaa googlata ja katsoa itse, miten monenlaisiin sisustustyyleihin tämä muovinen kaunotar sopii. Louis Ghost on kuulemma vieläpä mukava istua, mikä on tietysti aina plussaa, vaikka esteettiset arvot menisivätkin käytännöllisyyden edelle.

Kuva Stockmann.com 

Päivän pompöösi

pompöösi (ruots. pompös, ransk. pompeux, lat. pomposus), arkik. muhkea, pramea, komeileva, mahtipontinen.

(Kaarina Turtia: Sivistyssanat, Otava 2001) 

Mikä siis käytännössä on pompöösiä? Ainakin tämä Orreforsin Amor Vincit Omnia Diamond Edition -samppanjalasi, jonka on suunnitellut Efva Attling. Sen hinta Orreforsin verkkokaupassa on 4 500 euroa. Siis yhden lasin hinta. Ja samppanjalasejahan tulisi olla ihan minimissään se kuusi kappaletta, mieluummin toki enemmän. Kyllä kelpaisi näistä hörppiä vuosikerta-Domppaa.

Orreforsilla on muitakin upeita lasiesineitä, kuten vaaseja ja tuikkulyhtyjä. Ihan vain vinkkinä, jos haluaa vaihtoehtoja iänikuiselle Iittalalle (joka sekin on toki ihan kiva, mutta valitettavasti kärsinyt aikamoisen inflaation).

Maalaisnousukkaat

Eräs nimeltä mainitsematon henkilö innoitti minua kirjoittamaan tästä kiusallisesta mutta kiinnostavasta ihmistyypistä, jonka ehkä hieman arrogantisti mutta kieltämättä hyvin osuvasti olemme Elisabetin kanssa nimenneet maalaisnousukkaaksi (homo novus rusticus). Tätä hyvin yleistä ihmislajia tavataan kesät talvet ainoastaan kaupungeissa, joskin sen juuret ovat syvällä maaseudulla -- siis HSL:n seutulippualueen ulkopuolella. Tätä tosiasiaa maalaisnousukas pyrkii kuitenkin niin ulkomuodollaan kuin käyttäytymiselläänkin epätoivoisesti peittämään. Tunnusomaista lajille on tyylitajun lähes täydellinen puuttuminen ja fanaattinen suhtautuminen kaikkiin mahdollisiin merkkituotteisiin; maalaisnousukas uskoo kaiken kalliin olevan hienoa, joten hänelle on mahdollista myydä mitä tahansa luokatonta roinaa, kunhan vain hinta on tarpeeksi korkea ja  tuotemerkki mahdollisimman näkyvästi esillä. Maalaisnousukkaan suosiossa ovat erityisesti Guess, Ed Hardy, UGG, Juicy Couture ynnä muut lähiöluksusmerkit. Maalaisnousukas menee sokeasti mukaan kaikkiin mahdollisiin muotikotkotuksiin, sillä hänellä ei ole tutkimuksissa havaittu olevan lainkaan omaa makua (joissakin harvoissa tapauksissa sellaisesta on havaittu viitteitä, mutta tällöinkin se on aina ollut surkea). Kauneudenhoidossa maalaisnousukas pyrkii mahdollisimman luonnottomaan vaikutelmaan, joten glitterkoristellut stilettikynnet, solarium sekä ripsien- ja hiustenpidennykset (edelliset tottakai "timantti"koristein) ovat lajin tyypillisimpiä tunnusmerkkejä naarailla. Maalaisnousukkaan käyttäytyminen on huomattavan sivistymätöntä: lajille on tunnusomaista koppava ja sosiaalisesti inkompetentti käytös. Maalaisnousukkaalla on usein huomattavan suppea ystäväpiiri, mikä on lähes poikkeuksetta seurausta tämän omasta toiminnasta. Maalaisnousukas on luonteeltaan luotaantyöntävä, joten ihmissuhteet ovat pinnallisia ja lyhytkestoisia. Maalaisnousukas rakastaa huomiota, ja tästä taipumuksesta johtuen Big Brother -talo ynnä muut julkiset pesimäalueet ovat sen erityisessä suosiossa.

Sori vaan, pullo "Veuvea" ei lisää uskottavuuttasi.

Farkut: lyhyt oppimäärä

Hyvät Salaseuran ystävät, suottehan anteeksi, että kontribuutioni tämän blogin sisältöön on ollut jokseenkin vaatimatonta viime aikoina. Puolustuksekseni voin todeta, että olen ollut niin tavattomaan kiireinen, että kirjoittamiselle on ollut täysin mahdotonta löytää aikaa. Ihan totta, välillä vain pakko keskittyä tuottavampiin bisneksiin. Näin se maailma nyt vaan toimii.

Mutta mennäänpä itse asiaan.

Mikä onkaan varmin merkki syksyn tulosta? No tietenkin se, että allekirjoittanut päättää päivittää vaatekaappiaan hankkimalla -- FARKUT. Niin. Yhtä varmasti kuin päivän keskilämpötila laskee jonnekin plus viiden paikkeille tulee se päivä, jolloin havaitsen tarvitsevani täydelliset farkut syksyn viimoja vastaan. Tänä vuonna nuo täydelliset farmarit löytyivät puolivahingossa, kun olin katastamassa Zaran syysuutuuksia. En muista farkkujen ostamisen käyneen koskaan näin kivuttomasti.

Se, mikä tekee tästä asiasta kirjoittamisen arvoisen, on kompleksinen suhteeni tähän alati uudistuvaan ja verrattoman monikäyttöiseen vaatekaapin ikiklassikkoon; hyvin usein käy nimittäin niin, että kuherruskuukausi uusien farkkujeni kanssa ehtii hädin tuskin kestää sitä kuukauttakaan, kun olen jo siirtynyt takaisin mekkoihin. Olen katsokaas pohjimmiltani henkeen ja vereen mekkoihminen, jolle mihin tahansa housuihin pukeutuminen on aina Haaste - se edellyttää asukokonaisuuden suunnittelua.

Tyylikkäältä näyttäminen on aina taitolaji, ja lajin taitovaatimukset korostuvat erityisesti silloin, kun pukeudutaan farkkuihin. On ensinnäkin osattava valita tuhansista eri vaihtoehdoista se oikea pesu tai väri (ei missään tapauksessa ikinä niitä liukuvärjättyjä kauhistuksia, joiden käyttö tulisi välittömästi kriminalisoida ympäristörikoksena) sekä ajanmukainen ja (ennen kaikkea) omalle vartalolle sopiva malli; itse suosin pesemätöntä ja kuluttamatonta, siis tummaa denimiä, joka näyttää jo lähtökohdiltaan siistiltä ja on helposti yhdistettävissä lähes mihin tahansa yläosaan. Petite-kokoisena en voi kuvitella itselläni mitään kovin väljää, joten jätän tällä hetkellä kovassa nousukiidossa olevat leveälahkeiset mallit niille, joille senttejä on suotu hieman anteliaammalla kädellä. Onneksi senttejä ei minun kohdallani ole kertynyt myöskään leveyssuunnassa, joten voin huoletta pukeutua tyköistuviin ja kapealahkeisiin housuihin ilman pelkoa makkarankuoriefektistä. Sori nyt vaan, kun joskus on vaikea välttää olemasta rehellinen.



(Ei siis näin)

Täydellisen mallin löytyminen ei tietenkään vielä takaa onnistunutta kokonaisuutta (newsflash?). Tässä vaiheessa täytyy nimittäin osata soveltaa yhdistelemisen oppeja. Itse noudatan aina sopusoinnun eli harmonian periaatetta: ei siis yhdistetä keskenään riiteleviä värejä, kuoseja, tyylejä etc. Olkoot Trendi-lehden muotitoimittajat mitä mieltä tahansa, niin kukkamekko ja maiharit -tyyliset yhdistelmät näyttävät vain ja ainoastaan naurettavilta. Ei, se ei ole mitään "kiintoisaa kontrasteilla leikittelyä", se on aivan puhtaasti tyylitöntä. Piste. Tästä aiheesta voisi muuten kirjoittaa ihan oman juttunsa. Nämä säännöt korostuvat farkkujen kohdalla aivan erityisesti, sillä farkut ovat lähtökohtaisesti rento ja nuorekas vaatekappale (siis kaukana kaikesta elegantista). Näin ollen erityisesti farkkujen kanssa asun muut osat voivat muuttaa antamaasi vaikutelmaa dramaattisesti. Esimerkkejä:

* farkut + huppari = teini (jos siis liikut näissä ihmisten ilmoilla ja ihan vakavissasi)
* farkut + tiukka (kenties vielä jollain kimaltelevilla logoilla varustettu) trikoopaita tai -toppi = tyrkky, varsinkin jos myös farkut ovat tiukat ja kapeat
* farkut + farkkutakki = SOITA 112
* farkut + biker-nahkatakki = rock tai "rock"
* farkut + valkoinen kauluspaita = smart casual
* farkut + bleiseri = chic

Yläosan lisäksi kokonaisuuteen vaikuttavat luonnollisesti myös asusteet (vyö, huivi, laukku...) ja kengät. Väärin valitut kengät pilaavat asun kuin asun sadan prosentin todennäköisyydellä. Miettikääpä näitä:

* farkut + maiharit = punk ON kuollut
* farkut + biker-saappaat = ehkä Kate Mossilla
* farkut + UGGsit = ydinkatastrofi
* farkut + tennarit = näytätkö vielä paperit? (Alkon kassalla/yökerhon ovella)

Toisin sanoen: suosittelen farkkujen kanssa joko avokkaita, nilkkureita, klassisia saappaita, ballerinoja tai loafereita. Niiden kanssa on vaikeaa (joskaan ei mahdotonta) mennä ihan metsään.

Summa summarum: farkut ovat monikäyttöinen mutta eleganssin kannalta haastava vaatekappale. Näin ollen vaikutelma, jonka farkuissasi muille itsestäsi annat, riippuu hyvin paljon siitä, millaiset farkut olet valinnut ja mitä pukenut niiden kanssa. Tähän loppuun vielä esimerkki Cambridgen herttuatar Catherinen farkkutyylistä, joka on tyylikkyydessä vertaansa vailla.

Hauskaa perjantaita ystävät

Onko tässä jotain todenmukaista? Hauska kuitenkin :D

Kampauspöydät

Jokaisella naisella tulee olla asunnossaan kampauspöytä. On todella epämiellyttävää ehostaa itseään ties missä kylpyhuoneessa tai eteisen peilin edessä. Koska asuntoni on neliömäärä on rajoittunut, joudun vielä tyytymään pieneen, mutta ihan sievään, kummitätini vanhaan kampauspöytään. En voi laittaa siitä kuvaa vielä, koska restaurointi on kesken. En ole saanut ketään maalaamaan sitä vielä. Toisaalta, kun ottaa huomioon, että tässä maailmassa saa itse ostaa kukat ja vaihtaa polkupyörän kumitkin, on ehkä turha haaveilla ritarillisesta avusta. Ihmiset (sekä miehet että naisetkin) voisivat muuten ymmärtää, että pienillä teoilla saa paljon hyvää aikaan. Perushuomaavaisuus ja avuliaisuus tuottavat kaikille hyvän mielen. Jotenkin tuntuu että yleinen mentaliteetti on se, että kaikesta pitäisi aina saada jotain konkreettista takaisin. Toki ymmärrän erinomaisesti sanonnan, jossa todetaan kiittämättömyyden olevan maailman palkka. Harvempi jaksaa olla aina se avuliain ja huomaavaisin, jos sitä ei kuitenkaan osata arvostaa.

Mutta takaisin kampauspöytiin. Sitten, kun asuinpinta-alani yllättäen kymmenkertaistuu, ostan tämän House of Lolitan kampauspöydän.

Paluu kesälomalta

Salaseura on ollut lomalla, mutta nyt ollaan taas takaisin kuvioissa! Kesän aikana olin mm. viikon maakuntamatkalla vanhempieni kesäpaikalla Sotkamossa. Kyllä Kainuun maisemat ovat upeita: korkeita vaaroja ja suuria järviä. 

Luonnollisesti hyödynsin myös Kainuun korpien aarteita ja keräsin yhteensä 15 kg lakkoja. Nämä ovat huipputerveellisiä ja aivan ihanan makuisia. 

Vaikka maakunnasta paluusta on jo kolme viikkoa, mieleni on vieläkin hyvin levännyt. Toivon, että tämä seesteinen olo jatkuu pitkälle talveen, sillä jo nyt alan olla aika ylityöllistetty bisneksieni kanssa. Jouduin mm. luopumaan eräästä hyvästä tarjouksesta, mutta onneksi sain sen delegoitua Ingridille.

 

Kävin muuten taannoin ostoksilla Gina Tricotissa. HUHUHUHUH, enpä olisi itsestäni uskonut, että edes astelen ko. liikkeeseen sisään. Mutta se olikin huippupäätös, sillä löysin todella pompöösin paidan. 

          "I see what you see and i love it". Tämä on jollain kierolla tavalla ihan hauska :D

Vihanhallinta

Jos olen viettänyt päivän epämukavasti tai joutunut kiusallisiin tilanteisiin, tapanani on todeta olleeni vihanhallintakurssilla. Sitähän se on: pinnan venyttämistä, ja joskus äärimmäisyyksiinkin saakka.  Ainakin minulle tulee mekein päivittäin vastaan tilanteita, jotka aiheuttavat jonkinnäköistä ärsytystä. Joskus tuntuu jo inhottavalta, kuinka voin ärsyyntyä niinkin triviaalista asiasta kuin tuntemattomien ihmisten käyttäytymisestä julkisilla paikoilla. Kai se on sitä, kun itse haluaisi edistää sujuvaa toimintaa, ja joutuu huomaamaan, ettei onnistuminen ole mahdollista ulkopuolisten häiriöiden vuoksi. Itselle ei tulisi mieleenkään rynniä toisten päälle, astuessa sisään (mihin tahansa) olla päästämättä ensin ulos tulevia, olla pitämättä ovea auki seuraavalle - ja etenkin raskaiden kantamusten tai lastenrattaiden kanssa liikkuville - , olla väistämättä ahtaissa tiloissa jne. Lista jatkuu loputtomiin! Ei nämä asiat tietenkään maailmaa kaada, mutta voi kun kaikki ajattelisivat välillä muitakin, eivätkä vain omaa itseään tyyliin MINÄ ENSIN! Ja luonnollisesti, kun joku osoittaa tällaista huomavaisuutta, hymyillään ja kiitetään. Mutta kaikkihan ei näitä juttuja huomaa/osaa/välitä, joten:

Ja tietysti vaikka kaikki ei normaalijärjen/huomaavaisuuden puitteissa toimikaan, on hyvä itse jatkaa oikeaksi tietämällään tavalla. Joku osaa arvostaa kuitenkin. Perushuomaavaisuudesta tulee sitä paitsi kaikille hyvä mieli, myös itselle!

Tuo hieno lause sopii muuten myös pahimpiin maailmantuskan (yms) aiheuttamiin päänvaivoihin. Mutta perusideana oli nyt kuitenkin, että on hyvä keskittyä asioihin, jotka tuottavat iloa ja vievät kohti omia hienoja päämääriä, eikä jäädä murehtimaan asioita, joihin ei voi vaikuttaa. 

Alet ja tuhlaus

Oikeasti olen kaikkea turhan ostamista vastaan. Mutta minäkin olen vaan ihminen, ja joskus sokaistun näistä realisaatioiden huipputarjouksista! Idylle on aivan ihana tuoksu! Todennäköisesti lopettavat sen valmistamisen, kun vaikutti olevan monessa myymälässä alessa :(. Ostin myös tuollaiset Talikan hand therapy -hanskat. Fan olen heikko. Ihan totta, olin myyty, kun luin selosteen: Tehokosteuttavat käsineet, joiden vaikutus perustuu kirurgisten toimenpiteiden jälkihoidossa käytettävään teknologiaan. Pehmittää, suojaa ja hidastaa ihon ikääntymistä. 

 HAHAA näköjään minulle voidaan myydä mitä vain, kun vedotaan lääketieteeseen argumentoinnissa. On muuten hyvä itse kullekin joskus miettiä, mikä jossain mainoksessa/tekstissä vetoaa. Eli käytännössä mikä ideologia makaa tekstin alla ja mihin se vetoaa, ja mitä argumentteja tuotteen mainonnassa käytetään. Tietenkään kaikkea en minäkään usko! Esimerkiksi Talikalla oli myös joku rintojen kohottaja -seerumi. Eiköhän se ole joko kirurgin veitsi tai  lihominen, mikä tuo fylliä rintoihin. Huvittavaa.

Ostin myös tällaiset pinXXit farkut Zarasta. 

Keskiviikon juhlat

En oikein vielä tiedä, mikä on tämän päivän juhlan virallinen aihe, mutta tarkoitus on kuitenkin nauttia laatujuomia laatuseurassa. Aloitin skumpan maistelun kaupunkikierroksen väsyttämänä äitini kanssa parilla Tornin Ateljee baarissa, ja matka jatkuu (Tietysti ilman äitiäni. Eläkeläisrouvat ottavat max kaksi ja siirtyvät kotipihalle).  Otan taas pyörän matkaan: toivon parempaa onnea yön tasapainoilulle kuin viikko sitten !

Tornin leidiiis on muuten aina elämys.

Mekko ja sukkahousut

Katselin viime viikonloppuna eräissä häissä daamien pukeutumista. Siististihän kaikki olivat pukeutuneet, mutta monella näkyi unohtuneen yksi maailman tärkeimmistä pukeutumissäännöistä.

1) Olkoon ulkona vaikka 40 astetta lämmintä, mutta hieno nainen ei laita juhlamekkoa (tai oikeastaan mitään muutakaan mekkoa jos liikkuu ihmisten ilmoilla= kaupungilla/espiksellä) ilman sukkahousuja. Ne vaan ovat jalassa. Häätilaisuus ei ole mikään kotipiha/ranta/puisto whateva. Siis sukkahousut mekon kanssa. Ohuimmat ovat vain 5 denieriä, ja ne eivät aiheuta minkäännäköistä tuskanhikeä. Sukkahousut kaunistavat aina sääret, riippumatta niiden paksuudesta. Suosittelen muuten monille ohuita sukkiksia myös minishortsien kanssa.

Ja ne kuviolliset yms värikkäät sukat sopii sitten vain säärille, jotka ovat kuin Wolfordin mainoksesta.

Ja harkitsisin myös kaksi kertaa onko sopivaa laittaa nilkkurit häihin 1) helteellä ja 2) juhlamekon kanssa.

Etikettivirheistä käytöksessä

Kaikkien olisi hyvä kiinnittää huomiota hyvään käytökseen. Joka päivä tulee vastaan tilanteita, jotka saavat minut hämmennyksen valtaan ja ihmettelemään mitä tapahtuu ja mistä puhutaan. Jotkut aiheet ovat vaan kiusallisia tai muuten vain epäsopivia suurelle ihmisjoukolle jaettavaksi. Pitäisi preferoida hillittyä linjaa aina kun liikkuu seurassa, jossa on muita kuin aivan lähipiiri. (esim. minun lähipiiri on tällä hetkellä omat vanhemmat, eli hyvin suppea + Ingridin kanssa nyt jutellaan mistä vain)

Ensimmäinen kielletty puheenaihe on intiimi- ja terveysasiat. Minua ei kiinnosta pätkääkään mitkään tulehdukset ja kutinat, missään ruumiinosassa. Ei myöskään ole kiva kuulla, kuinka on oksentanut koko yön tai tai mitään yksityiskohtaista kuvausta migreeneistä yms. Jos joutuu kuitenkin tilanteeseen, jossa ei voi olla oma reipas ja iloinen itsensä, esimerkikiksi jonkun vaivan takia, voi olla kohteliasta sanoa ettei voi oikein hyvin. Tämäkin käy vain tilanteessa, jossa on mahdollisuus, että ihmiset saavat väärän vaikutelman ihmisestä. Onhan nyt selvää, että jos päätä särkee tai flunssa on tulossa, ei varmasti jaksa olla mikään possupositiivinen. Toisaalta pitää harkita tarkkaan, kannattaako kotoota lähteä yhtään mihinkään, jos on pahoinvoiva. Näihin terveysaiheisiin kuuluu myös paino ja etenkin naistenvaivat. EI KIINNOSTA!!!

Toiseksi raha-asioista puhuminen on moukkamaista. Tietysti hintoja voi kommentoida yleisellä tasolla , mutta kaikennäköiset muut jutut antavat vaikutelman joko järkyttävästä nousukas-elostelijasta tai sitten saiturista. Vastenmielistä on erityisesti valittaminen jostain hinnasta: aihe on oikea hyvän ilmapiirin tappaja.  Kuunnella valitusta jostain lasillisen hinnasta jäädyttää keskustelunkin. Kenenkään budjetti ei kaadu muutamien eurojen erotukseen.

Kolmanneksi kaikki valitus/itkeminen on jäätävää. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, pitää olla hiljaa. PISTE. Kaikille on nyt selvää, ettei tämä maailma ole mikään ihana paikka, mutta kukaan ei ole luvannutkaan sen olevan täysin oikeudenmukainen. Pitää vaan sopeutua.  Toki kriittinen keskustelu esim. yhteiskunnan tilasta( koska yhteiskunnan tila on tällä hetkellä ikävä) usein johtaa ikäviin kommentteihin, mutta siitä ei pidä tehdä omaan persoonaan vaikuttavaa ongelmaa. Pitää olla itse suurempi kuin ongelmat.

On myös törkeää mustamaalata ja syyttää toisia ihmisiä heidän virheistään tai varsinkaan syyttää viattomia omista virheistään. Jos mokaa, niin mokaa, ja siitä pitää päästä yli ja osata kantaa myös vastuu. Rehellisyydellä saa aina puolet anteeksi.

Kun  kaikki eivät kuitenkaan hallitse etikettiä, ovat vähän juntteja tms, on syytä tämä ohittaa välittämättä suuremmin. Ohjata vaikka lukemaan tätä blogia ;) ja käyttäytyä itse esimerkillisesti. Aikuisten ihmisten kouluttaminen on muuten yksi maailman vastenmielisimmistä tehtävistä. Lapset vielä menee! Jos ei ole aikuisuuteen mennessä oppinut sosiaalisen kanssakäymisen perusteita, on sitä vaikea lähteä korjaamaan. Rahalla saa ehkä kaiken muun, muttei käytöstapoja ja sydämen sivistystä. On myös huomattava, että vaikka kuinka järkyttyisi jostain ihmisen etikettivirheestä, niin ei saisi näyttää sitä. Ihmisiä ei saa katsoa pitkin nenänvartta (koska ne on kuitenkin ihmisiä, virheistään huolimatta) vaan nämä tilanteet pitää sivuuttaa. Itse sisimmissään saa sitten ajatella mitä vain, jos vielä haluaa tuhlata ajatuksiaan moiseen.

Hyvä keino kehitää itseään on muuten miettiä, miksi ärsyyntyy tai paheksuu jotain mokaa. Miten se itseen vaikuttaa, jos joku kertoo avoimesti sänkykumppanien määrästä? Hieman röyhkeästi tähän voi myös todeta, että onnistuu itse ainakin erottumaan ko. joukosta, kun ei alennnu samalle tasolle ;) 

Sisustuksesta

VAROITUS: Loukkaantumisvaara. Sisältää rehellisen mielipiteen.

Emme ole Elisabetin kanssa erityisen ihastuneita Gant Home / Lexington / ynnä muihin ns. New England -tyyliä edustaviin merkkeihin, varsinkaan mitä sisustamiseen tulee. Jostain syystä kyseinen tyylisuunta tuntuu kuitenkin vetoavan todella moniin. Minulle tähtikuvioiset puuvillakoristetyynyt ja ruudulliset torkkupeitot edustavat lähinnä pyrkyrimäistä espoolaisuutta ja ennen kaikkea mielikuvituksen puutetta. Minusta tuntuu, että näitä tuotteita ostavat ihmiset, joilla ei ole omaa makua.




Tyylikästä? Pikemminkin TYLSÄÄ!

Design-jääpala

Näillä helteillä on syytä huolehtia riittävästä nesteytyksestä. Samppanjan ohella kannattaa silloin tällöin nauttia myös jotakin ei-diureettia nestehukan välttämiseksi. Esimerkiksi Brunnebyn mehut ovat mainioita janonsammuttajia. Mitä vesiin tulee, on itsestään selvä valinta esim. Pellegrino tai kotimainen Veen, jonka jopa Harrods on kelpuuttanut omaksi "talon vedekseen". Pieni pullo näytti maksavan Stockan Herkussa 2,50 €. Mielestäni varsin kohtuullinen sijoitus jo ihan sen hienon lasipullonkin takia!



Janojuomien suhteenkaan ei siis kannata tinkiä tyylistä. Suosittelen lämpimästi (heh, pun intended?) lisäämään juomaan pari Aalto-jääpalaa. Miksei jääpalakin voisi olla designia?



Kuvassa oleva juoma on muuten hieman rahvaanomaisesti jääteetä. Myönnän olevani siihen koukussa. Kannattaa muuten tehdä itse, esim. vihreästä teestä ja tuoreesta mintusta.

Athene vs. Afrodite

Minua on jo vuosia ihmetyttänyt yleinen käsitys, jonka mukaan kauneus (tässä yhteydessä pinnallisessa merkityksessään 'puoleensavetävä ulkonäkö') ja äly eivät mahdu samaan ruumiiseen. Ymmärrän kyllä, että näiden kulttuurissamme erittäin haluttuina pidettyjen ominaisuuksien esiintyminen yhdessä persoonassa voi herättää kateutta niissä, joita ei kyseisillä lahjoilla ole siunattu. En kuitenkaan ole niin deterministinen, ettenkö uskoisi kunkin meistä voivan saavuttaa näitä ominaisuuksia pienellä vaivannäöllä. Ns. normaali ihminen voi kehittää älyään esimerkiksi kouluttautumalla tai vaikka lukemalla kirjallisuutta. Ulkonäön kohennukseen auttaa yleensä kohtuullisen terveellisten elämäntapojen noudattaminen (ruokavalio, liikunta), kampaajalla käynti ja meikki. Aika paljon on siis sinusta itsestäsi kiinni, millaisen vaikutelman haluat itsestäsi antaa.





Itse en siis luonnollisesti näe älyn ja kauneuden välillä minkäänlaista ristiriitaa. Mielestäni juuri viehättävimmät ihmiset ovat niitä, joissa nämä kaksi huippuominaisuutta yhdistyvät tasapainoisella tavalla. Esimerkkinä tästä olkoon Natalie Portman, joka on valmistunut Harvardin yliopistosta pääaineenaan psykologia. Hänen kerrotaan myös todenneen eräässä haastattelussa: "I'd rather be smart than a movie star." Aivojen lisäksi tällä lahjakkaalla naisella on kuitenkin myös elokuvatähdeltä vaadittava tyrmäävä ulkonäkö; mielestäni hän onkin yksi maailman kauneimmista naisista.



En muuten keksi mitään säälittävämpää kuin toisten vähättely kateuden vuoksi! Jos joku on sinua itseäsi kauniimpi/komeampi/älykkäämpi/rikkaampi/lahjakkaampi/parempi, se hänelle suotakoon! Ja jos ei kerta kaikkiaan kykene hillitsemään kateuttaan, kannattaa olla hiljaa ja alkaa pyrkiä samaan.

Samppanjalasini

Koska niiden Jean Paul Gaultierin mustien samppanjalasien saaminen vaikuttaa olevan liian hankalaa, olin pakotettu tekemään lähes korvaaavat ostokset tänään kaupunkikierroksellani.

Nämä ovat niin jäätävän pompöösit, etten voinut olla ostamatta. Nyt jää espootautiset iittala essencet hetkeksi kaappiin ja helpotan maailmantuskaani täyttämällä näitä.  Olen siis ainakin puoliksi tosissani tämän hankinnan kanssa.

Bakkanaalit ja farssi päättyy nauruun

Jokainen päivähän on itsessään juhlan arvoinen, mutta ystävän syntymäpäivät antaa moninkertaiset syyt juhlimiseen. Kuitenkaan aina ei kaikki suju kuin elokuvissa. Esimerkiksi pyöräily pikkutunneilla Kaivohuoneelta keskustaan on aika riskaabelia toimintaa. Noita spårakiskoja kun tuntuu olevan ihan liikaa siellä täällä.

Illan päätteeksi on nyt todistettu, ettei muuten loistavat Wolforditkaan kestä minkäännäköistä kaatuilua. 

Ihana Audrey

Audrey Hepburn on ehdottomasti kaikkien aikojen kauneus- ja tyyli-ikonini numero yksi. Hänessä on sellaista ajatonta eleganssia ja naisellista herkkyyttä, jota ihailen suuresti ja joka valitettavasti tuntuu nykymaailmasta lähes tyystin kadonneen (joskin jotakin samaa olen aistinut Natalie Portmanin viehättävässä olemuksessa). Vielä vanhoilla päivilläänkin Audrey onnistui näyttämään häikäisevän tyylikkäältä, minkä ansiosta häntä voikin pitää malliesimerkkinä arvokkaasta vanhenemisesta ("aging gracefully"). Mikä parasta, Audrey toimi aktiivisesti hyväntekeväisyyden parissa, ja hänen julkisuuskuvansa oli kaikin puolin moitteeton. Voiko siis täydellisempää esikuvaa ollakaan? Mielestäni kaikkien naisten tulisikin ottaa oppia tästä klassisen eleganssin kuningattaresta.

Myös Audrey näkyy olleen tupakkanaisia, ja kieltämättä savuke tuo kiinnostavaa särmää hänen muuten hyvin puhtoiseen ja viattomaan olemukseensa. Itse en muuten tupakoi, mutta yhdyn Elisabetin mielipiteeseen kyseisen paheen viehättävyydestä (siis kunhan sen tekee tyylillä!).

Tässä vielä paljon myöhäisempi kuva kauniisti ikääntyneestä Audreysta:

Voitteko muka väittää, ettei hän näyttänyt upealta ikäisekseen?

Before I marry you

Hei apua,  ymmärrän täysin, mistä tämä laulu kertoo.  Haluan ehdottomasti mennä ihanan miehen kanssa naimisiin, perustaa perheen ja saada pari lasta. Mutta ennen sitä on vaan niin paljon nähtävää ja koettavaa.





Minulla on muuten hääpuvukin mallikin jo katsottuna. Tämä on pitkän ihmisen puku. Mitkä leikkaukset ja viimeistely! Aivan ihana, niin kuin suurin osa espanjalaisen Rosa Clarán puvuista.

Myöhästely

On todella härskiä toimintaa. Jos on sovittu, että tavataan kello XX paikassa XX, niin olisi ihan kiva sitten saapua sinne paikalle sovittuna aikana. Myöhästynyt henkilö antaa itsestään lähinnä helppoheikin kuvan. Jos ei osaa kelloa katsoa, niin osaako se mitään muutakaan? Tietysti joskus tulee itsestään riippumattomia esteitä, mutta siinä tapauksessa vähimmäisvaatimus on ilmoittaa, että myöhästyy hetken. Itse ilmoitan viidestäkin minuutista.

Odottajan osa on kurja. Pällistely yksin jossain kadunkulmassa on noloakin. Tilanne on aivan eri, jos myöhästyjä ilmoittaa viivästyksestä: tällöin voi odottaja kehittää itselleen jotain tekemistä tai siirtyä esimerkiksi kahvilaan odottamaan.

Ps. Jokaisella tulee olla rannekello. Mielummin useampikin, jotta niitä voi vaihdella asun mukaan.

Vaatekaapin sisällöstä

Noudatan itse suunnitelmallisuutta ostoksissani. Tiedän, mitä minulla jo on, ja mitä minulta puuttuu. Minulla onkin oma 100 -lista (suosittelen kaikille sen tekemistä) tuotteista, joita tarvitsen vaatekaappiini. (esittelen myöhemmin omani)

Tällä hetkellä minulta ei varsinaisesti puutu mitään tähdellistä, jota ilman en voisi olla. Lähinnä kaipaukseni kohteet ovat vaatteita, jotka olisivat kivoja vaihtelun vuoksi. Perusjutuissa ei siis ole moittimista. Kun omaa vaatekaappiaan päivittää, onkin ensisijaisen tärkeää hoitaa ensiksi perusvaatteet ja -asusteet neutraaleissa väreissä (musta, valkoinen, harmaa, beige jne.) kuntoon. Jos alennusmyynnistä onnistuu löytämään vaatekaapista puuttuvia tähdellisyyksiä, on ehdottomasti kyseessä hyvät kaupat. Kuin rahaa laittaisi pankkiin!

Perusjuttujen tärkeyden ymmärtää ihan normaalilla kaupunkilaisjärjelläkin: jos on esimerkiksi yksi pikkumekko (yökerho-käyttöön, huom eri asia kuin baari) ei kannata valita huomiota herättävää (sekä leikkaukseltaan että väriltään). Se nimittäin kiinnittää muiden huomion. Itse en haluaisi olla tunnettu leopardikuvioisesta mekosta tms.

Eilen olin päivittäiselläni bulsa-espa kävelylläni ja katsastin muutaman liikkeen. On erikoista, että tangoilla roikkuu satoja vaatteita ja vaatekaappiin kelpaavat rajoittuivat alle kymmeneen! Mihin ne kaikki vaatteet menevät? Tai jos ja kun ne ostetaan, on turha ihmetellä suomalaisten "tyylitajua". Vaatteet näyttävät lähes poikkeusetta repsuilta. Turhautumistani rytkyihin kävin helpottamassa Cafe Esplanadissa äitini kanssa.

Mainoslehden kannessa BB. On muuten hieno nainen.

Laadusta

On oltava tarkkana, jos haluaa näyttää kokonaisvaltaisen huolitellulta. Kun haluaa panostaa laatuun, on selvää, että silloin ensisijaisesti valitsee hyvän ja kestävän materiaalin sekä tarkasti viimeistellyn tuotteen. Laadun on perinteisesti taannut merkki (katso esim. linkkilista). Jokainen voi nyt ensimmäiseksi juosta vaikka Stockalle ja ottaa käteensä kaksi trenssiä: Burberryn ja jonkin massatuotteen. Siinä voi tarkastella kankaan laatua (tarkoitukseensa) ja viimeistelyä. Ero on huima. En kuitenkaan väitä, että edullisemmat tuotteet olisivat automaattisesti huonolaatuisia tai käyttökelvottomia. Esimerkisi ZARA tekee hyvää ja suhteellisen kestävää käyttömuotia - tarkoitukseensa sopivaa.

Käyttövaatteen valinnassa on hyvä punnita vaihtoehdot. Ei vaadi jumalatonta päättelykykyä ymmärtää, että parinkympin pusero ei ehkä ole mitä parhaiten ja parhaista materiaaleista valmistettu. On ihan omassa harkintavallassa, haluaako sijoittaa senttinsä kestävään tuotteeseen vai ostaa tuotteen, joka todennäköisesti menettää pikaisesti kuosinsa ja muotonsa, jotta voi sitten ostaa uuden. Jos tarkoitus on nopeasti kierrättää eri vaatteita, ei ehkä kannatakaan sijoittaa satoja euroja tuotteeseen, joka on so last season parin kuukauden kuluttua. Pelkästään muodin (huom. eri asia kuin tyyli!!) perässä juoksijoille massaliikkeet taitavat olla taivaan lahja.

En muuten halua antaa itsestäni kuvaa, etten seurasi muotia tai itse ostaisi ja käyttäisi kauden tuotteita. Jokainen season tarjoaa jotakin: valitsen kuitenkin ne niin, että ne sopivat omaan henkilökohtaiseen tyyliini.

Yleissivistys

Helle on näköjään pehmentänyt pääni, ja olen unohtanut mitä perustavimman elementin, joka liittyy kokonaisvaltaiseen eleganssiin ja tyylikkyyteen. Nimittäin näiden lisäksi jokainen itseään kunniottava mies ja nainen on katsomallaan tavalla tarpeeksi yleissivistynyt. Kaikesta ei luonnollisesti tarvitse tietää kaikkea  - eikä se liene edes mahdollista  - mutta pääpiirteittäin olisi hyvä tuntea ainakin Euroopan historian kehityskulku ja eri aikakausina vaikuttaneet aatteelliset suuntaukset suurine edustajineen. On hyvä tuntea luonnontieteen mullistukset sekä ainakin tyydyttävästi kirjallisuutta, musiikkia ja taidetta. Eipähän joudu noloon tilanteeseen, kun joku intellektuelli toteaa ihmisten nykymenon vaikuttavan faustiselta.

On harmillista, jos ihmisiä ei vain puhtaasti kiinnosta. Vanha viisaus kertoo, että nykymaailman ymmärtäminen on mahdotonta tuntematta historiaa.  Itselläni on kesäprojektina vanhemmiltani lainattu 12 -osainen Grimbergin Kansojen historia. Toki kirjasarjan tieto on minulle jo aikaisemmin tuttua, mutta haluan kehittää itseäni, tietää enemmän ja syventää osaamistani. Yleissivistyksen vuoksi!

Tieto on myös valtaa. Tämän mainion virkkeen voi käsittää kahdella tavalla, jotka molemmat ovat paikkansa pitäviä. Ensinnäkin yleissivistys on ehdoton ihmisten välisen kanssakäymisen peruste. Jos ei tiedä mistään mitään, on aika hankalaa osallistua keskusteluun ja antaa itsestään kosmopoliitin kuvaa. Tieto on luonteeltaan kasautuvaa: uusi tieto rakentuu vanhan päälle. Tietämällä tarpeeksi laaja-alainen ajattelu kehittyy ja asioiden syvällinen ymmärtäminen helpottuu. Keskustelu missä tahansa tilanteessa ja seurassa on silloin luontevaa ja dialogimaista. Myös omien perusteltujen näkemyksien esittäminen on vakuuttavampaa kuin tilanteessa, jossa vain junttimaisesti todetaan maailman olevan mustavalkoinen.

Toisaalta myös tieto auttaa kyseenalaisissa konfliktitilanteissa. Siten on oman harkinnan varassa, miten halussa olevaa tietoa käyttää hyväkseen. Usein kuitenkin ristiriitatilanteissa on hyvä asettua kaiken mauttoman yläpuolelle ja näin ollen olla automaattisesti tilanteen voittaja.
PS.

Miten juhlia tyylikkäästi

En keksi mitään niin vulgaaria kuin humalahakuinen juominen; mielestäni transgressiivinen (jos et ymmärrä, osta sivistyssanakirja) alkoholinkulutus on hyväksyttävää vain kahdella ehdolla: I) jos siihen on pätevä syy (kuten maailmantuska, Weltschmerz) ja ennen kaikkea II) jos sen tekee tyylillä.

Mitä sitten tarvitaan tyylikkääseen viikonloppuiltaan? Ensinnäkin on syytä kiinnittää huomiota omaan olemukseensa: unohda siis halvannäköiset hepeneet, likukuvärjätyt farkut ja paljettikoristellut fredagstoppenit (näitä ei tule kenenkään vaatekaapista löytyä!) ja pukeudu hillityn tyylikkääseen mekkoon. Älä unohda sukkahousuja (Wolfordit ovat parhaat)! Hillitty ehostus (ei viiden sentin pituisia timantti-irtoripsiä!) ja mekkoosi sointuvat asusteet kruunaavat kokonaisuuden.

Kun habituksesi on kunnossa, voimme siirtyä itse asiaan: juomiseen. Ihminen on sitä, mitä hän juo, joten ole tarkkana juoman valinnassa. Unohda kevytsiiderit (lasipulloihin pakatut laatusiiderit, kuten kuivat ranskalaiset ja brittiläiset sekä Sombersby, sallitaan), limuviinat ja varsinkin OLUT. Näiden nauttiminen tyylikkäästi ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Samppanja on aina turvallinen valinta, mutta mikäli budjettisi on vaatekaapin päivityksen jälkeen tiukilla, voit tyytyä kuivaan kuohuviiniin - cavat ovat yleensä hinta-laatusuhteeltaan hyviä. Myös muut viinit hyväksytään, kunhan ne ovat tasokkaita (ei kiitos kyykkyviinejä!). Jos olet epävarma ja liian ujo kysyäksesi myyjältä, turvaudu esim. Viini-lehden Viinistä viiniin -oppaan asiantuntemukseen. "Etkoilla" on syytä nauttia jotakin juoman kanssa yhteensopivaa syötävää, jotta jaksat juhlia pikkutunneille asti.

Myös varsinainen juhlapaikka tulee valita huolella. Puistot ovat täynnä rahvasta ja lintuja, joten niistä on syytä pysytellä kaukana. Kaupunkien keskustojen arvostetuimmat yökerhot (siis rikkaiden ja kuuluisien suosimat, joiden ikäraja on yleensä vähintään K-22) ovat maineensa ansainneet: suuntaa siis sellaiseen. SK-ravintoloiden teini-infernot eivät tule kysymykseenkään, puhumattakaan nyt jostain kuppaisista lähiökapakoista. Baarissa on viisainta pysytellä poissa tanssilattialta, sillä itsensä nolaamisen vaara on siellä suurimmillaan. Sen sijaan kannattaa keskittyä verkostoitumiseen eli pyrkiä small talkiin mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Tarjotuista juomista ei tarvitse kieltäytyä, vaikka tarjoaja ei miellyttäisikään, kunhan teet selväksi, ettet ole kiinnostunut jatkosta (älä kuitenkaan aseta tarjoajaa kiusalliseen tilanteeseen sanomalla tätä suoraan, vaan liukene vaivihkaa paikalta ennen toista tarjousta. Tämän vihjeen tajuaa kyllä ilman akateemista loppututkintoakin!).

Sokerina pohjalla vielä välttämätön juhlasetti:




Erityisesti tuo musta lasi on pakko saada!

Chanel-puku

On klassikkojen klassikko, niin kuin toisaalta moni muukin vaate ja asuste. Näen sieluni silmin itseni istuvan naapurissani Ekbergin terassilla Chanelin tweedpuku päälläni selailemassa päivän lehtiä. Poltan pari tupakkaa ja nautin espressoa. Tässä yksi (sadoista) ihanuuksista:

Koska Suomesta ei tähän hätään saa Chanelin pukua, tein kompromissin ja ostin Tara Jarmonin tweedpuvun. Tämä on oikein viehättävä ja kesäinen puku. Syksyllä joudun keksimään jotain muuta. Onneksi äitini hieman vihjasi, että voisimme käydä esimerkiksi hänen luotto-ompelijansa luona.

Coco Chanel oli muuten kova tupakkanainen. Hän ymmärsi tyylistä ja nautinnoista huomattavan paljon.

Tupakoinnista vielä sen verran, että se on ok, jos osaa polttaa tyylillä ja se tupakka sopii käteen. Sätkä kädessä heiluvia sutturoita huutamassa v-sanaa julkisilla paikoilla ei siedä kukaan. He pilaavat tuonkin nautintoaineen.