9. heinäkuuta 2011

Athene vs. Afrodite

Minua on jo vuosia ihmetyttänyt yleinen käsitys, jonka mukaan kauneus (tässä yhteydessä pinnallisessa merkityksessään 'puoleensavetävä ulkonäkö') ja äly eivät mahdu samaan ruumiiseen. Ymmärrän kyllä, että näiden kulttuurissamme erittäin haluttuina pidettyjen ominaisuuksien esiintyminen yhdessä persoonassa voi herättää kateutta niissä, joita ei kyseisillä lahjoilla ole siunattu. En kuitenkaan ole niin deterministinen, ettenkö uskoisi kunkin meistä voivan saavuttaa näitä ominaisuuksia pienellä vaivannäöllä. Ns. normaali ihminen voi kehittää älyään esimerkiksi kouluttautumalla tai vaikka lukemalla kirjallisuutta. Ulkonäön kohennukseen auttaa yleensä kohtuullisen terveellisten elämäntapojen noudattaminen (ruokavalio, liikunta), kampaajalla käynti ja meikki. Aika paljon on siis sinusta itsestäsi kiinni, millaisen vaikutelman haluat itsestäsi antaa.





Itse en siis luonnollisesti näe älyn ja kauneuden välillä minkäänlaista ristiriitaa. Mielestäni juuri viehättävimmät ihmiset ovat niitä, joissa nämä kaksi huippuominaisuutta yhdistyvät tasapainoisella tavalla. Esimerkkinä tästä olkoon Natalie Portman, joka on valmistunut Harvardin yliopistosta pääaineenaan psykologia. Hänen kerrotaan myös todenneen eräässä haastattelussa: "I'd rather be smart than a movie star." Aivojen lisäksi tällä lahjakkaalla naisella on kuitenkin myös elokuvatähdeltä vaadittava tyrmäävä ulkonäkö; mielestäni hän onkin yksi maailman kauneimmista naisista.



En muuten keksi mitään säälittävämpää kuin toisten vähättely kateuden vuoksi! Jos joku on sinua itseäsi kauniimpi/komeampi/älykkäämpi/rikkaampi/lahjakkaampi/parempi, se hänelle suotakoon! Ja jos ei kerta kaikkiaan kykene hillitsemään kateuttaan, kannattaa olla hiljaa ja alkaa pyrkiä samaan.

3 kommenttia:

  1. Kiitos kiteyteyksestä. Olet niin oikeassa (taas).

    Ja kauhistus ihmiset, jotka eivät halua kehittää itseään. Menee nk. valitusoikeus!

    VastaaPoista
  2. Todellakin menee! Aivan turha valittaa, jos ei viitsi edes yrittää.

    VastaaPoista
  3. ja vielä edelleen tuosta kateudesta, että ihmiset usein luulevat, että arvostettava ominaisuus - oli se sitten mikä tahansa tai vielä pahempaa näitä osuu monia samaan henkilöön - on jotenkin autuaaksi tuovaa. Esimerkiksi ihmissuhteissa (sekä mies- että ystävyys-)saattaa joutua pettymään liiankin monta kertaa. Ja silti pitäisi jaksaa olla ystävällinen, ihana, oikeudenmukainen, huomaavainen, kohdella kaikkia ihmisiä miten haluaisi itseään kohdeltavan ja luottaa heihin, vaikka tosiaan järki kokemuksesta oppineena sanoisi muuta.
    Eli suotakoon ne tavoiteltavat ominaisuudet kantajalleen. Ehkä ne pitää ne kasassa, että on ainkin jotain johon keskittyä.

    Enkä muuten ymmärrä ihmisten empatiakyvyn puutetta enkä varsinkaan horjuvaa moraalia. Jotenkin tuntuu, että monilta on hakusessa niinkin perustavanlaatuiset ominaisuudet kuten oikeudenmukaisuus, rehellisyys ja toisten ihmisten kunniottaminen ihmisinä. Riittää, kun katsoo tuota menoa josssain pönötysravintola teatterissa tai kallen pankkiiritorstaissa. HYI V. Kai se kuuluu individualismia korostavaan aikaamme. Mullehan periaatteessa on aivan sama mitä ihmiset tekee, kunhan ei sotke viattomia/sivullisia mukaan suspekteihin kuvioihinsa

    VastaaPoista