Vihanhallinta

Jos olen viettänyt päivän epämukavasti tai joutunut kiusallisiin tilanteisiin, tapanani on todeta olleeni vihanhallintakurssilla. Sitähän se on: pinnan venyttämistä, ja joskus äärimmäisyyksiinkin saakka.  Ainakin minulle tulee mekein päivittäin vastaan tilanteita, jotka aiheuttavat jonkinnäköistä ärsytystä. Joskus tuntuu jo inhottavalta, kuinka voin ärsyyntyä niinkin triviaalista asiasta kuin tuntemattomien ihmisten käyttäytymisestä julkisilla paikoilla. Kai se on sitä, kun itse haluaisi edistää sujuvaa toimintaa, ja joutuu huomaamaan, ettei onnistuminen ole mahdollista ulkopuolisten häiriöiden vuoksi. Itselle ei tulisi mieleenkään rynniä toisten päälle, astuessa sisään (mihin tahansa) olla päästämättä ensin ulos tulevia, olla pitämättä ovea auki seuraavalle - ja etenkin raskaiden kantamusten tai lastenrattaiden kanssa liikkuville - , olla väistämättä ahtaissa tiloissa jne. Lista jatkuu loputtomiin! Ei nämä asiat tietenkään maailmaa kaada, mutta voi kun kaikki ajattelisivat välillä muitakin, eivätkä vain omaa itseään tyyliin MINÄ ENSIN! Ja luonnollisesti, kun joku osoittaa tällaista huomavaisuutta, hymyillään ja kiitetään. Mutta kaikkihan ei näitä juttuja huomaa/osaa/välitä, joten:

Ja tietysti vaikka kaikki ei normaalijärjen/huomaavaisuuden puitteissa toimikaan, on hyvä itse jatkaa oikeaksi tietämällään tavalla. Joku osaa arvostaa kuitenkin. Perushuomaavaisuudesta tulee sitä paitsi kaikille hyvä mieli, myös itselle!

Tuo hieno lause sopii muuten myös pahimpiin maailmantuskan (yms) aiheuttamiin päänvaivoihin. Mutta perusideana oli nyt kuitenkin, että on hyvä keskittyä asioihin, jotka tuottavat iloa ja vievät kohti omia hienoja päämääriä, eikä jäädä murehtimaan asioita, joihin ei voi vaikuttaa. 

Alet ja tuhlaus

Oikeasti olen kaikkea turhan ostamista vastaan. Mutta minäkin olen vaan ihminen, ja joskus sokaistun näistä realisaatioiden huipputarjouksista! Idylle on aivan ihana tuoksu! Todennäköisesti lopettavat sen valmistamisen, kun vaikutti olevan monessa myymälässä alessa :(. Ostin myös tuollaiset Talikan hand therapy -hanskat. Fan olen heikko. Ihan totta, olin myyty, kun luin selosteen: Tehokosteuttavat käsineet, joiden vaikutus perustuu kirurgisten toimenpiteiden jälkihoidossa käytettävään teknologiaan. Pehmittää, suojaa ja hidastaa ihon ikääntymistä. 

 HAHAA näköjään minulle voidaan myydä mitä vain, kun vedotaan lääketieteeseen argumentoinnissa. On muuten hyvä itse kullekin joskus miettiä, mikä jossain mainoksessa/tekstissä vetoaa. Eli käytännössä mikä ideologia makaa tekstin alla ja mihin se vetoaa, ja mitä argumentteja tuotteen mainonnassa käytetään. Tietenkään kaikkea en minäkään usko! Esimerkiksi Talikalla oli myös joku rintojen kohottaja -seerumi. Eiköhän se ole joko kirurgin veitsi tai  lihominen, mikä tuo fylliä rintoihin. Huvittavaa.

Ostin myös tällaiset pinXXit farkut Zarasta. 

Keskiviikon juhlat

En oikein vielä tiedä, mikä on tämän päivän juhlan virallinen aihe, mutta tarkoitus on kuitenkin nauttia laatujuomia laatuseurassa. Aloitin skumpan maistelun kaupunkikierroksen väsyttämänä äitini kanssa parilla Tornin Ateljee baarissa, ja matka jatkuu (Tietysti ilman äitiäni. Eläkeläisrouvat ottavat max kaksi ja siirtyvät kotipihalle).  Otan taas pyörän matkaan: toivon parempaa onnea yön tasapainoilulle kuin viikko sitten !

Tornin leidiiis on muuten aina elämys.

Mekko ja sukkahousut

Katselin viime viikonloppuna eräissä häissä daamien pukeutumista. Siististihän kaikki olivat pukeutuneet, mutta monella näkyi unohtuneen yksi maailman tärkeimmistä pukeutumissäännöistä.

1) Olkoon ulkona vaikka 40 astetta lämmintä, mutta hieno nainen ei laita juhlamekkoa (tai oikeastaan mitään muutakaan mekkoa jos liikkuu ihmisten ilmoilla= kaupungilla/espiksellä) ilman sukkahousuja. Ne vaan ovat jalassa. Häätilaisuus ei ole mikään kotipiha/ranta/puisto whateva. Siis sukkahousut mekon kanssa. Ohuimmat ovat vain 5 denieriä, ja ne eivät aiheuta minkäännäköistä tuskanhikeä. Sukkahousut kaunistavat aina sääret, riippumatta niiden paksuudesta. Suosittelen muuten monille ohuita sukkiksia myös minishortsien kanssa.

Ja ne kuviolliset yms värikkäät sukat sopii sitten vain säärille, jotka ovat kuin Wolfordin mainoksesta.

Ja harkitsisin myös kaksi kertaa onko sopivaa laittaa nilkkurit häihin 1) helteellä ja 2) juhlamekon kanssa.

Etikettivirheistä käytöksessä

Kaikkien olisi hyvä kiinnittää huomiota hyvään käytökseen. Joka päivä tulee vastaan tilanteita, jotka saavat minut hämmennyksen valtaan ja ihmettelemään mitä tapahtuu ja mistä puhutaan. Jotkut aiheet ovat vaan kiusallisia tai muuten vain epäsopivia suurelle ihmisjoukolle jaettavaksi. Pitäisi preferoida hillittyä linjaa aina kun liikkuu seurassa, jossa on muita kuin aivan lähipiiri. (esim. minun lähipiiri on tällä hetkellä omat vanhemmat, eli hyvin suppea + Ingridin kanssa nyt jutellaan mistä vain)

Ensimmäinen kielletty puheenaihe on intiimi- ja terveysasiat. Minua ei kiinnosta pätkääkään mitkään tulehdukset ja kutinat, missään ruumiinosassa. Ei myöskään ole kiva kuulla, kuinka on oksentanut koko yön tai tai mitään yksityiskohtaista kuvausta migreeneistä yms. Jos joutuu kuitenkin tilanteeseen, jossa ei voi olla oma reipas ja iloinen itsensä, esimerkikiksi jonkun vaivan takia, voi olla kohteliasta sanoa ettei voi oikein hyvin. Tämäkin käy vain tilanteessa, jossa on mahdollisuus, että ihmiset saavat väärän vaikutelman ihmisestä. Onhan nyt selvää, että jos päätä särkee tai flunssa on tulossa, ei varmasti jaksa olla mikään possupositiivinen. Toisaalta pitää harkita tarkkaan, kannattaako kotoota lähteä yhtään mihinkään, jos on pahoinvoiva. Näihin terveysaiheisiin kuuluu myös paino ja etenkin naistenvaivat. EI KIINNOSTA!!!

Toiseksi raha-asioista puhuminen on moukkamaista. Tietysti hintoja voi kommentoida yleisellä tasolla , mutta kaikennäköiset muut jutut antavat vaikutelman joko järkyttävästä nousukas-elostelijasta tai sitten saiturista. Vastenmielistä on erityisesti valittaminen jostain hinnasta: aihe on oikea hyvän ilmapiirin tappaja.  Kuunnella valitusta jostain lasillisen hinnasta jäädyttää keskustelunkin. Kenenkään budjetti ei kaadu muutamien eurojen erotukseen.

Kolmanneksi kaikki valitus/itkeminen on jäätävää. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, pitää olla hiljaa. PISTE. Kaikille on nyt selvää, ettei tämä maailma ole mikään ihana paikka, mutta kukaan ei ole luvannutkaan sen olevan täysin oikeudenmukainen. Pitää vaan sopeutua.  Toki kriittinen keskustelu esim. yhteiskunnan tilasta( koska yhteiskunnan tila on tällä hetkellä ikävä) usein johtaa ikäviin kommentteihin, mutta siitä ei pidä tehdä omaan persoonaan vaikuttavaa ongelmaa. Pitää olla itse suurempi kuin ongelmat.

On myös törkeää mustamaalata ja syyttää toisia ihmisiä heidän virheistään tai varsinkaan syyttää viattomia omista virheistään. Jos mokaa, niin mokaa, ja siitä pitää päästä yli ja osata kantaa myös vastuu. Rehellisyydellä saa aina puolet anteeksi.

Kun  kaikki eivät kuitenkaan hallitse etikettiä, ovat vähän juntteja tms, on syytä tämä ohittaa välittämättä suuremmin. Ohjata vaikka lukemaan tätä blogia ;) ja käyttäytyä itse esimerkillisesti. Aikuisten ihmisten kouluttaminen on muuten yksi maailman vastenmielisimmistä tehtävistä. Lapset vielä menee! Jos ei ole aikuisuuteen mennessä oppinut sosiaalisen kanssakäymisen perusteita, on sitä vaikea lähteä korjaamaan. Rahalla saa ehkä kaiken muun, muttei käytöstapoja ja sydämen sivistystä. On myös huomattava, että vaikka kuinka järkyttyisi jostain ihmisen etikettivirheestä, niin ei saisi näyttää sitä. Ihmisiä ei saa katsoa pitkin nenänvartta (koska ne on kuitenkin ihmisiä, virheistään huolimatta) vaan nämä tilanteet pitää sivuuttaa. Itse sisimmissään saa sitten ajatella mitä vain, jos vielä haluaa tuhlata ajatuksiaan moiseen.

Hyvä keino kehitää itseään on muuten miettiä, miksi ärsyyntyy tai paheksuu jotain mokaa. Miten se itseen vaikuttaa, jos joku kertoo avoimesti sänkykumppanien määrästä? Hieman röyhkeästi tähän voi myös todeta, että onnistuu itse ainakin erottumaan ko. joukosta, kun ei alennnu samalle tasolle ;) 

Sisustuksesta

VAROITUS: Loukkaantumisvaara. Sisältää rehellisen mielipiteen.

Emme ole Elisabetin kanssa erityisen ihastuneita Gant Home / Lexington / ynnä muihin ns. New England -tyyliä edustaviin merkkeihin, varsinkaan mitä sisustamiseen tulee. Jostain syystä kyseinen tyylisuunta tuntuu kuitenkin vetoavan todella moniin. Minulle tähtikuvioiset puuvillakoristetyynyt ja ruudulliset torkkupeitot edustavat lähinnä pyrkyrimäistä espoolaisuutta ja ennen kaikkea mielikuvituksen puutetta. Minusta tuntuu, että näitä tuotteita ostavat ihmiset, joilla ei ole omaa makua.




Tyylikästä? Pikemminkin TYLSÄÄ!

Design-jääpala

Näillä helteillä on syytä huolehtia riittävästä nesteytyksestä. Samppanjan ohella kannattaa silloin tällöin nauttia myös jotakin ei-diureettia nestehukan välttämiseksi. Esimerkiksi Brunnebyn mehut ovat mainioita janonsammuttajia. Mitä vesiin tulee, on itsestään selvä valinta esim. Pellegrino tai kotimainen Veen, jonka jopa Harrods on kelpuuttanut omaksi "talon vedekseen". Pieni pullo näytti maksavan Stockan Herkussa 2,50 €. Mielestäni varsin kohtuullinen sijoitus jo ihan sen hienon lasipullonkin takia!



Janojuomien suhteenkaan ei siis kannata tinkiä tyylistä. Suosittelen lämpimästi (heh, pun intended?) lisäämään juomaan pari Aalto-jääpalaa. Miksei jääpalakin voisi olla designia?



Kuvassa oleva juoma on muuten hieman rahvaanomaisesti jääteetä. Myönnän olevani siihen koukussa. Kannattaa muuten tehdä itse, esim. vihreästä teestä ja tuoreesta mintusta.

Athene vs. Afrodite

Minua on jo vuosia ihmetyttänyt yleinen käsitys, jonka mukaan kauneus (tässä yhteydessä pinnallisessa merkityksessään 'puoleensavetävä ulkonäkö') ja äly eivät mahdu samaan ruumiiseen. Ymmärrän kyllä, että näiden kulttuurissamme erittäin haluttuina pidettyjen ominaisuuksien esiintyminen yhdessä persoonassa voi herättää kateutta niissä, joita ei kyseisillä lahjoilla ole siunattu. En kuitenkaan ole niin deterministinen, ettenkö uskoisi kunkin meistä voivan saavuttaa näitä ominaisuuksia pienellä vaivannäöllä. Ns. normaali ihminen voi kehittää älyään esimerkiksi kouluttautumalla tai vaikka lukemalla kirjallisuutta. Ulkonäön kohennukseen auttaa yleensä kohtuullisen terveellisten elämäntapojen noudattaminen (ruokavalio, liikunta), kampaajalla käynti ja meikki. Aika paljon on siis sinusta itsestäsi kiinni, millaisen vaikutelman haluat itsestäsi antaa.





Itse en siis luonnollisesti näe älyn ja kauneuden välillä minkäänlaista ristiriitaa. Mielestäni juuri viehättävimmät ihmiset ovat niitä, joissa nämä kaksi huippuominaisuutta yhdistyvät tasapainoisella tavalla. Esimerkkinä tästä olkoon Natalie Portman, joka on valmistunut Harvardin yliopistosta pääaineenaan psykologia. Hänen kerrotaan myös todenneen eräässä haastattelussa: "I'd rather be smart than a movie star." Aivojen lisäksi tällä lahjakkaalla naisella on kuitenkin myös elokuvatähdeltä vaadittava tyrmäävä ulkonäkö; mielestäni hän onkin yksi maailman kauneimmista naisista.



En muuten keksi mitään säälittävämpää kuin toisten vähättely kateuden vuoksi! Jos joku on sinua itseäsi kauniimpi/komeampi/älykkäämpi/rikkaampi/lahjakkaampi/parempi, se hänelle suotakoon! Ja jos ei kerta kaikkiaan kykene hillitsemään kateuttaan, kannattaa olla hiljaa ja alkaa pyrkiä samaan.

Samppanjalasini

Koska niiden Jean Paul Gaultierin mustien samppanjalasien saaminen vaikuttaa olevan liian hankalaa, olin pakotettu tekemään lähes korvaaavat ostokset tänään kaupunkikierroksellani.

Nämä ovat niin jäätävän pompöösit, etten voinut olla ostamatta. Nyt jää espootautiset iittala essencet hetkeksi kaappiin ja helpotan maailmantuskaani täyttämällä näitä.  Olen siis ainakin puoliksi tosissani tämän hankinnan kanssa.

Bakkanaalit ja farssi päättyy nauruun

Jokainen päivähän on itsessään juhlan arvoinen, mutta ystävän syntymäpäivät antaa moninkertaiset syyt juhlimiseen. Kuitenkaan aina ei kaikki suju kuin elokuvissa. Esimerkiksi pyöräily pikkutunneilla Kaivohuoneelta keskustaan on aika riskaabelia toimintaa. Noita spårakiskoja kun tuntuu olevan ihan liikaa siellä täällä.

Illan päätteeksi on nyt todistettu, ettei muuten loistavat Wolforditkaan kestä minkäännäköistä kaatuilua. 

Ihana Audrey

Audrey Hepburn on ehdottomasti kaikkien aikojen kauneus- ja tyyli-ikonini numero yksi. Hänessä on sellaista ajatonta eleganssia ja naisellista herkkyyttä, jota ihailen suuresti ja joka valitettavasti tuntuu nykymaailmasta lähes tyystin kadonneen (joskin jotakin samaa olen aistinut Natalie Portmanin viehättävässä olemuksessa). Vielä vanhoilla päivilläänkin Audrey onnistui näyttämään häikäisevän tyylikkäältä, minkä ansiosta häntä voikin pitää malliesimerkkinä arvokkaasta vanhenemisesta ("aging gracefully"). Mikä parasta, Audrey toimi aktiivisesti hyväntekeväisyyden parissa, ja hänen julkisuuskuvansa oli kaikin puolin moitteeton. Voiko siis täydellisempää esikuvaa ollakaan? Mielestäni kaikkien naisten tulisikin ottaa oppia tästä klassisen eleganssin kuningattaresta.

Myös Audrey näkyy olleen tupakkanaisia, ja kieltämättä savuke tuo kiinnostavaa särmää hänen muuten hyvin puhtoiseen ja viattomaan olemukseensa. Itse en muuten tupakoi, mutta yhdyn Elisabetin mielipiteeseen kyseisen paheen viehättävyydestä (siis kunhan sen tekee tyylillä!).

Tässä vielä paljon myöhäisempi kuva kauniisti ikääntyneestä Audreysta:

Voitteko muka väittää, ettei hän näyttänyt upealta ikäisekseen?

Before I marry you

Hei apua,  ymmärrän täysin, mistä tämä laulu kertoo.  Haluan ehdottomasti mennä ihanan miehen kanssa naimisiin, perustaa perheen ja saada pari lasta. Mutta ennen sitä on vaan niin paljon nähtävää ja koettavaa.





Minulla on muuten hääpuvukin mallikin jo katsottuna. Tämä on pitkän ihmisen puku. Mitkä leikkaukset ja viimeistely! Aivan ihana, niin kuin suurin osa espanjalaisen Rosa Clarán puvuista.

Myöhästely

On todella härskiä toimintaa. Jos on sovittu, että tavataan kello XX paikassa XX, niin olisi ihan kiva sitten saapua sinne paikalle sovittuna aikana. Myöhästynyt henkilö antaa itsestään lähinnä helppoheikin kuvan. Jos ei osaa kelloa katsoa, niin osaako se mitään muutakaan? Tietysti joskus tulee itsestään riippumattomia esteitä, mutta siinä tapauksessa vähimmäisvaatimus on ilmoittaa, että myöhästyy hetken. Itse ilmoitan viidestäkin minuutista.

Odottajan osa on kurja. Pällistely yksin jossain kadunkulmassa on noloakin. Tilanne on aivan eri, jos myöhästyjä ilmoittaa viivästyksestä: tällöin voi odottaja kehittää itselleen jotain tekemistä tai siirtyä esimerkiksi kahvilaan odottamaan.

Ps. Jokaisella tulee olla rannekello. Mielummin useampikin, jotta niitä voi vaihdella asun mukaan.

Vaatekaapin sisällöstä

Noudatan itse suunnitelmallisuutta ostoksissani. Tiedän, mitä minulla jo on, ja mitä minulta puuttuu. Minulla onkin oma 100 -lista (suosittelen kaikille sen tekemistä) tuotteista, joita tarvitsen vaatekaappiini. (esittelen myöhemmin omani)

Tällä hetkellä minulta ei varsinaisesti puutu mitään tähdellistä, jota ilman en voisi olla. Lähinnä kaipaukseni kohteet ovat vaatteita, jotka olisivat kivoja vaihtelun vuoksi. Perusjutuissa ei siis ole moittimista. Kun omaa vaatekaappiaan päivittää, onkin ensisijaisen tärkeää hoitaa ensiksi perusvaatteet ja -asusteet neutraaleissa väreissä (musta, valkoinen, harmaa, beige jne.) kuntoon. Jos alennusmyynnistä onnistuu löytämään vaatekaapista puuttuvia tähdellisyyksiä, on ehdottomasti kyseessä hyvät kaupat. Kuin rahaa laittaisi pankkiin!

Perusjuttujen tärkeyden ymmärtää ihan normaalilla kaupunkilaisjärjelläkin: jos on esimerkiksi yksi pikkumekko (yökerho-käyttöön, huom eri asia kuin baari) ei kannata valita huomiota herättävää (sekä leikkaukseltaan että väriltään). Se nimittäin kiinnittää muiden huomion. Itse en haluaisi olla tunnettu leopardikuvioisesta mekosta tms.

Eilen olin päivittäiselläni bulsa-espa kävelylläni ja katsastin muutaman liikkeen. On erikoista, että tangoilla roikkuu satoja vaatteita ja vaatekaappiin kelpaavat rajoittuivat alle kymmeneen! Mihin ne kaikki vaatteet menevät? Tai jos ja kun ne ostetaan, on turha ihmetellä suomalaisten "tyylitajua". Vaatteet näyttävät lähes poikkeusetta repsuilta. Turhautumistani rytkyihin kävin helpottamassa Cafe Esplanadissa äitini kanssa.

Mainoslehden kannessa BB. On muuten hieno nainen.