Laadusta

On oltava tarkkana, jos haluaa näyttää kokonaisvaltaisen huolitellulta. Kun haluaa panostaa laatuun, on selvää, että silloin ensisijaisesti valitsee hyvän ja kestävän materiaalin sekä tarkasti viimeistellyn tuotteen. Laadun on perinteisesti taannut merkki (katso esim. linkkilista). Jokainen voi nyt ensimmäiseksi juosta vaikka Stockalle ja ottaa käteensä kaksi trenssiä: Burberryn ja jonkin massatuotteen. Siinä voi tarkastella kankaan laatua (tarkoitukseensa) ja viimeistelyä. Ero on huima. En kuitenkaan väitä, että edullisemmat tuotteet olisivat automaattisesti huonolaatuisia tai käyttökelvottomia. Esimerkisi ZARA tekee hyvää ja suhteellisen kestävää käyttömuotia - tarkoitukseensa sopivaa.

Käyttövaatteen valinnassa on hyvä punnita vaihtoehdot. Ei vaadi jumalatonta päättelykykyä ymmärtää, että parinkympin pusero ei ehkä ole mitä parhaiten ja parhaista materiaaleista valmistettu. On ihan omassa harkintavallassa, haluaako sijoittaa senttinsä kestävään tuotteeseen vai ostaa tuotteen, joka todennäköisesti menettää pikaisesti kuosinsa ja muotonsa, jotta voi sitten ostaa uuden. Jos tarkoitus on nopeasti kierrättää eri vaatteita, ei ehkä kannatakaan sijoittaa satoja euroja tuotteeseen, joka on so last season parin kuukauden kuluttua. Pelkästään muodin (huom. eri asia kuin tyyli!!) perässä juoksijoille massaliikkeet taitavat olla taivaan lahja.

En muuten halua antaa itsestäni kuvaa, etten seurasi muotia tai itse ostaisi ja käyttäisi kauden tuotteita. Jokainen season tarjoaa jotakin: valitsen kuitenkin ne niin, että ne sopivat omaan henkilökohtaiseen tyyliini.

Yleissivistys

Helle on näköjään pehmentänyt pääni, ja olen unohtanut mitä perustavimman elementin, joka liittyy kokonaisvaltaiseen eleganssiin ja tyylikkyyteen. Nimittäin näiden lisäksi jokainen itseään kunniottava mies ja nainen on katsomallaan tavalla tarpeeksi yleissivistynyt. Kaikesta ei luonnollisesti tarvitse tietää kaikkea  - eikä se liene edes mahdollista  - mutta pääpiirteittäin olisi hyvä tuntea ainakin Euroopan historian kehityskulku ja eri aikakausina vaikuttaneet aatteelliset suuntaukset suurine edustajineen. On hyvä tuntea luonnontieteen mullistukset sekä ainakin tyydyttävästi kirjallisuutta, musiikkia ja taidetta. Eipähän joudu noloon tilanteeseen, kun joku intellektuelli toteaa ihmisten nykymenon vaikuttavan faustiselta.

On harmillista, jos ihmisiä ei vain puhtaasti kiinnosta. Vanha viisaus kertoo, että nykymaailman ymmärtäminen on mahdotonta tuntematta historiaa.  Itselläni on kesäprojektina vanhemmiltani lainattu 12 -osainen Grimbergin Kansojen historia. Toki kirjasarjan tieto on minulle jo aikaisemmin tuttua, mutta haluan kehittää itseäni, tietää enemmän ja syventää osaamistani. Yleissivistyksen vuoksi!

Tieto on myös valtaa. Tämän mainion virkkeen voi käsittää kahdella tavalla, jotka molemmat ovat paikkansa pitäviä. Ensinnäkin yleissivistys on ehdoton ihmisten välisen kanssakäymisen peruste. Jos ei tiedä mistään mitään, on aika hankalaa osallistua keskusteluun ja antaa itsestään kosmopoliitin kuvaa. Tieto on luonteeltaan kasautuvaa: uusi tieto rakentuu vanhan päälle. Tietämällä tarpeeksi laaja-alainen ajattelu kehittyy ja asioiden syvällinen ymmärtäminen helpottuu. Keskustelu missä tahansa tilanteessa ja seurassa on silloin luontevaa ja dialogimaista. Myös omien perusteltujen näkemyksien esittäminen on vakuuttavampaa kuin tilanteessa, jossa vain junttimaisesti todetaan maailman olevan mustavalkoinen.

Toisaalta myös tieto auttaa kyseenalaisissa konfliktitilanteissa. Siten on oman harkinnan varassa, miten halussa olevaa tietoa käyttää hyväkseen. Usein kuitenkin ristiriitatilanteissa on hyvä asettua kaiken mauttoman yläpuolelle ja näin ollen olla automaattisesti tilanteen voittaja.
PS.

Miten juhlia tyylikkäästi

En keksi mitään niin vulgaaria kuin humalahakuinen juominen; mielestäni transgressiivinen (jos et ymmärrä, osta sivistyssanakirja) alkoholinkulutus on hyväksyttävää vain kahdella ehdolla: I) jos siihen on pätevä syy (kuten maailmantuska, Weltschmerz) ja ennen kaikkea II) jos sen tekee tyylillä.

Mitä sitten tarvitaan tyylikkääseen viikonloppuiltaan? Ensinnäkin on syytä kiinnittää huomiota omaan olemukseensa: unohda siis halvannäköiset hepeneet, likukuvärjätyt farkut ja paljettikoristellut fredagstoppenit (näitä ei tule kenenkään vaatekaapista löytyä!) ja pukeudu hillityn tyylikkääseen mekkoon. Älä unohda sukkahousuja (Wolfordit ovat parhaat)! Hillitty ehostus (ei viiden sentin pituisia timantti-irtoripsiä!) ja mekkoosi sointuvat asusteet kruunaavat kokonaisuuden.

Kun habituksesi on kunnossa, voimme siirtyä itse asiaan: juomiseen. Ihminen on sitä, mitä hän juo, joten ole tarkkana juoman valinnassa. Unohda kevytsiiderit (lasipulloihin pakatut laatusiiderit, kuten kuivat ranskalaiset ja brittiläiset sekä Sombersby, sallitaan), limuviinat ja varsinkin OLUT. Näiden nauttiminen tyylikkäästi ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Samppanja on aina turvallinen valinta, mutta mikäli budjettisi on vaatekaapin päivityksen jälkeen tiukilla, voit tyytyä kuivaan kuohuviiniin - cavat ovat yleensä hinta-laatusuhteeltaan hyviä. Myös muut viinit hyväksytään, kunhan ne ovat tasokkaita (ei kiitos kyykkyviinejä!). Jos olet epävarma ja liian ujo kysyäksesi myyjältä, turvaudu esim. Viini-lehden Viinistä viiniin -oppaan asiantuntemukseen. "Etkoilla" on syytä nauttia jotakin juoman kanssa yhteensopivaa syötävää, jotta jaksat juhlia pikkutunneille asti.

Myös varsinainen juhlapaikka tulee valita huolella. Puistot ovat täynnä rahvasta ja lintuja, joten niistä on syytä pysytellä kaukana. Kaupunkien keskustojen arvostetuimmat yökerhot (siis rikkaiden ja kuuluisien suosimat, joiden ikäraja on yleensä vähintään K-22) ovat maineensa ansainneet: suuntaa siis sellaiseen. SK-ravintoloiden teini-infernot eivät tule kysymykseenkään, puhumattakaan nyt jostain kuppaisista lähiökapakoista. Baarissa on viisainta pysytellä poissa tanssilattialta, sillä itsensä nolaamisen vaara on siellä suurimmillaan. Sen sijaan kannattaa keskittyä verkostoitumiseen eli pyrkiä small talkiin mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Tarjotuista juomista ei tarvitse kieltäytyä, vaikka tarjoaja ei miellyttäisikään, kunhan teet selväksi, ettet ole kiinnostunut jatkosta (älä kuitenkaan aseta tarjoajaa kiusalliseen tilanteeseen sanomalla tätä suoraan, vaan liukene vaivihkaa paikalta ennen toista tarjousta. Tämän vihjeen tajuaa kyllä ilman akateemista loppututkintoakin!).

Sokerina pohjalla vielä välttämätön juhlasetti:




Erityisesti tuo musta lasi on pakko saada!

Chanel-puku

On klassikkojen klassikko, niin kuin toisaalta moni muukin vaate ja asuste. Näen sieluni silmin itseni istuvan naapurissani Ekbergin terassilla Chanelin tweedpuku päälläni selailemassa päivän lehtiä. Poltan pari tupakkaa ja nautin espressoa. Tässä yksi (sadoista) ihanuuksista:

Koska Suomesta ei tähän hätään saa Chanelin pukua, tein kompromissin ja ostin Tara Jarmonin tweedpuvun. Tämä on oikein viehättävä ja kesäinen puku. Syksyllä joudun keksimään jotain muuta. Onneksi äitini hieman vihjasi, että voisimme käydä esimerkiksi hänen luotto-ompelijansa luona.

Coco Chanel oli muuten kova tupakkanainen. Hän ymmärsi tyylistä ja nautinnoista huomattavan paljon.

Tupakoinnista vielä sen verran, että se on ok, jos osaa polttaa tyylillä ja se tupakka sopii käteen. Sätkä kädessä heiluvia sutturoita huutamassa v-sanaa julkisilla paikoilla ei siedä kukaan. He pilaavat tuonkin nautintoaineen.

Vaatimattomuus ei kaunista

Pitkän aikaa (vuosisatoja?) on ihmiset kasvatettu vaatimattomuuden ja nöyryyden ihanteiden mukaisesti. On totta, että vain harva sietää lähipiirissään suuria elostelijoita ja itseään täynnä olevia kerskureita, mutta nyt en kirjoitakaan ylettömästä itsensä korostamisesta, vaan oman arvon tuntemisesta.

Jokainen lahja on annettu yksilölle tarkoituksella. Meillä kaikilla on omamme: olemme jokainen jossain asiassa huippuja, ei tätä tule missään nimessä vähätellä. On aivan turhaa pyydellä mitään anteeksi, jos on yksinkertaisesti hyvä. Yksi on huippuälykkö, toisen tyylitaju on pettämätön ja kolmas on ehkä saanut loistavat geenit, jotka antavat näyttävän ulkonäön. Toisaalta huomautan, että missään nimessä ei ole hyvää käytöstä ja sopivaa kertoa muille lahjoistaan ja tavoiteltavista ominaisuuksistaan. Juttuhan on niin, että jos yksilöllä on joku yhteiskunnassa arvossa pidetty ominaisuus - esimerkiksi joku aikaisemmin mainituista tai mikä vaan - ei sitä tule itse nostaa ylös kohosteiseen asemaan. Omainaisuudet huomataan kyllä sanomattattakin. Mutta jokaisen tulisi kuitenkin osata arvostaa itseään ja antaa arvo kyvyilleen. Jos tekee jumalattomasti töitä menestyäkseen, on varmasti kiitoksensa ansainnut, eikä silloin kannata latteasti todeta "Noooooooo mä vaan tällleen vähän yritin" HÖPÖHÖPÖ, loistava on loistava. Piste.

Kiitokset otetaan aina vastaan leveällä hymyllä ja lämmöllä. Keskustelu on kuitenkin hyvä suhteellisen nopeasti ja kevyesti siirtää johonkin muuhun aiheeseen liittyvään, jottei puhe jää kiinni yhden erinomaisuuteen. Esimerkiksi hienon asun kantajan on luonnollista esimerkiksi kiittää suunnittelijaa, tai hyvän projektin hoitaja kittää mahdollisuuksien mukaan avustajiaan ja muita työhön osallistuneita.  Totuushan on, että kukaan meistä ei ole täällä yksin.

Oman arvon tuntemisen ja turhan vaatimattomuuden kitkemisen itsestään lisäksi tässä on kyse muiden huomioon ottamisesta. Minä ainakin vähän hämmästyisin, jos kehuisin ystäväni uutta mekkoa ja hän sanoisi sen olevan "vanha rätti". Tällöin käytännössä jo hieman aliarvoisi kohteliaisuuden antajan makua, mikä ei olisi lainkaan kohteliasta.

Muutenkin smalltalkista ja keskustelutaidoista olisi paljon asiaa, mutta palaan asiaan myöhemmin. Nyt on kiire tarkastamaan Stocka.

Alla jälleen tupakkafetissikuva. Miten omanarvontuntoiselta tuo daami näyttääkään.? Hän ei  ikinä latistaisi itseään.

Only great minds can afford a simple style

Hieno sitaatti, mutta jokseenkin valheellinen. Nimittäin yksinkertaisuus pukee kaikkia paremmin kuin rönsyilevä ja huomiota herättävä tyyli, mikä vaatii luonnollisesti kantajaltaan paljon. On selvää, että kaikki erikoisuus, erilaisuus ja poikkeavuus - oli se sitten pituus tai lyhyys, kauneus tai rumuus, äärimmäinen tyylikkyys tai mauttomuus ja niin edelleen - kiinnittävät muiden huomion. Henkilökohtainen tyyli pitäisikin osata sovittaa niin kutsutun oman itsen kantokyvyn mukaan.

On huomattava, että erityisen näyttävät vaatteet vaativat kantajakseen eritysen näyttävän henkilön. Catwalkeilla 180 senttiä pitkillä malleilla jäätävän hyviltä näyttävät vaateparret harvemmin näyttävät niin upeilta 160 senttisellä tallaajalla. Tämä ei tietenkään merkitse sitä, etteikö kaikilla olisi oikeutta (tai jopa velvollisuutta)  pukeutua hyvin ja silmää miellyttävästi. Toisaalta yksinkertaisuuden vaikuttavuuden voima nousee korkeisiin sfääreihin myös äärimmäisen upeilla henkilöillä: kun vaatteet ja asusteet eivät vie huomiota kantajaltaan, huomio kohdentuu henkilöön itseensä. Ja silloin on tärkeää sekä näyttää hyvältä - olla siis kaunis -  että olla otsikon tarkoittama "suuri mieli".

(On olemassa tietenkin erilaisia tyylejä ja alakulttuureja, jotka varmasti miellyttävät juuri oman genrensä kuluttajaa ja edustajaa, mutta niihin en tässä blogissa aio paneutua. Tämä blogi käsittelee yleismaailmallista ja kokonaisvaltaista tyylikkyyttä, johon luonnollisesti sisältyy myös etiketin hallinta. Blogilla on myös tärkeä valistuksellinen tehtävä: useimmilta nämä asiat ovat auttamattomasti hukassa.)


Yksinkertaisuuden ehdottomia etuja on myös sen käytännöllisyys. Onkin tiettyjä vaatekappaleita, joita jokaisen naisen tulisi omistaa. Yksinkertaisia vaatteita voi yhdistää huoletta toisiinsa pelkäämättä jotenkin mautonta ja tyylitöntä  eli huonosti ja epäsopivasti yhdisteltyä kokonaisuutta. Monet tietävät, mikä on kaunista ja viehättävää, mutta usein juuri sulavan kokonaisuuden rakentaminen koituu kompastuskiveksi. Esimerkiksi ei ole kammottavampaa näkyä kuin raskaat, aivan eri tyylin kengät yhdistettynä vaikkapa hempeään ja kevyeen mekkoon. Myöskin kymmenien eri rättien kasaaminen päällekäin näyttää suoraan sanottuna järkyttävältä. Se ei edusta mitään tyyliä - lähinnä kaaosta.

Yksinkertaisuus ei myöskään tarkoita sitä, että pitäisi olla tylsä. Kaunis vaate tai asuste on koru itsessään, ja se täydentää yksilön persoonallisuutta ja luonnetta. Itse oman arvoni tuntevana pukeudun sen mukaisesti. En ole kovinkaan aktiivinen poikatyttö, joten sneakerit eivät sovi minulle. En myöskään ole über tyttömäinen, joten en viihdy rimpsuissa ja röpsyissä.  Niin kuin muutama viikko sitten Kaivohuoneen avajaisissa italialaiset (jotka ymmärtävät OIKEASTI tyylin päälle) miehet totesivat : "Sinussa on sellaista diivamaista tyylikkyyttä ja glamouria, mikä nykyajan naisilta puuttuu." En voi olettaa tämän koskevan vain vaatetustani. Minulla oli päällä Tara Jarmonin valkoinen mekko, joka on todella yksinkertainen. Minusta löydetty glamour kumpusi siis jostain muualta. Taitaa siis olla niin, että olen itseni vaatteissa, jotka kuvastavat minua: olen persoonana suurempi kuin mikään vaatekappaleeni.

Ps. Mulla on tupakkafetissi. Tämä on tyylikästä. Eleganttia.

Ei lisättävää