Missä näkemys?

Katukuvakatselmukseni perusteella voin väittää, että suomalaiset eivät osaa pukeutua. Ei sitten koon, eikä sään mukaan. Ja vielä vähemmän siisteyden mukaan. Vaatteet näyttävät päikseen joiltain ihme räteiltä. Monen päällä on muodottomia ja ryppyisiä kangaspaloja! Kerrospukeutuminen kuuluu talveen ja hiihtoladulle, eikä niin että on tunikaa ja toppia ja villapaitaa kera kaulahuivin höystettynä kivoilla säärystin yms. roskayksityiskohdalla.

Haluaisin mielelläni kuulla nyt jonkun "himoshoppaajan" kannanonton asiaan. Miksi hitossa kannatte kotiinne niitä kutjuja, jotka eivät kahden kuukauden kuluttua kelpaa edes lumpuksi? Jos pyrkimyksenä on olla "trendsetter", on tähän väliin huomautettava, että jokainen "trendsetter" tietää, että siinä vaiheessa, kun rätti saapuu ketjuliikkeen hyllylle - massojen saataville -  on sen aika jo auttamasti ohi. Muotiteollisuushan on itse itsensä uhri: etsitään ja luodaan kilpaa trendejä, jotka vanhenee silmänräpäyksessä, jotta voidaan taas luoda uutta. Sinänsähän on vain hyvä asia, että kauppa käy, kansatalous pysyy jossain kantimissa, mutta jotain näkemystä niihin ostoksiin. Minusta on aika huolestuttavaa, että 95 prosenttia noista kauppojen hyllyillä ja tangoilla killuttelevista roinista joutaisi suoraan turhuuksien roviolle.

Massatuotanto on kamalaa. Ja oikeasti: kuka haluaa olla massaa? Yksi muiden joukossa? Vailla omaa näkemystä ja tyyliä? Yritäpä sitten tässä kilpailuyhteiskunnassa erottua edukseksi.

Helsingissä on aivan ihania pieniä liikkeitä, joiden omistajilla on näkemystä. He ammattitaidolla ja hyvällä maulla valitsevat liikkeisiinsä ihania tuotteita, jotka säilyvät pitkään käyttökelpoisina. Suosittelen lämpimästi, että jokainen nyt käy ainakin tutustumassa valikoimiin. Luksusta on laatu eikä määrä.

Ja huomiona vielä, että palvelu näissä pienissä liikkeissä on aina erinomaista. Ja muutenkin jonkinnäköinen ryhtiliike suomalaisilta pienyritysten tukemiseen olisi tervetullut. Suomen brändityöryhmien yms on turha huudella innovaatioden sekä elävän kaupunkikuvan, pikkukahviloiden, putiikkien ja kivijalkakauppojen perään, jos ei saada edes omia kansalaisia kävelemään niihin sisään ja tukemaan yrittäjän toimintaa. Mutta ainiin - suomalainenhan ostaa sieltä, mistä saa halvimmalla.

Valta on seksikästä

Nainen ei koskaan voi olla liian laiha ja mies liian rikas. Tässä on kyse vallasta. 

Niin kauan kun muistan, olen ihaillut Jan-Erik Enestamia. Hän on kuumista kuumin poliitikko, niin komea ja kohtelias, yksinkertaisesti charmantti.  Siis täydellisyyden ilmentymä. Mutta totuus on, että jos hän olisi vaikkapa talonmies tai sinkkusiwan kassa, niin ne komeat piirteet eivät  tuntuisikaan enää niin vetovoimaisilta. 

Erään tuomarismiehen mukaan miehet eivät ole kiinnostuneita naisten älykkyydestä. Miehille kuulemma riittää, että nainen on hyvännäköinen.  En kyllä usko, etteikö sosiaalinen lahjakkuus, yleissivistys ja hyvät käytöstavat  toisi huomattavaa lisäarvoa. En jaksa uskoa, että henkilö, joka ei erota pentagrammia ja monogrammia toisistaan, olisi kovin haluttua lounasseuraa.

Statuskirjahylly

Minun on ihan pakko nyt tunnustaa, että minulla ei ole konkreettista kirjahyllyä tässä pikku Bulevardi-asunossani. En halua yhtään ylimääräistä mööbeliä tielleni, ja kuten jo aikaisemmin kerroin, valitsin  kauneuspöydän sisustuselementiksi.

Kuitenkin sisältöä kirjahyllyyn on paljon - ja pitääkin olla. Onhan se vähän noloa, jos ei ole kiinnostunut kirjallisuudesta tai lukemisesta yleensäkään.  Ja vielä nolompaa on jos ei tiedä mistään mitään. Tietysti myös besserwisser-tieto on jäätävää.  Kyse on suurista linjoista ja ilmiöiden ymmärtämisestä, eikä siitä, että tuntee herra nönnönnöön syntymävuoden.

Tässä  on tämänhetkiset kokoelmani helmet. Nämä kaikki kiehtovat minua suunnattomasti ilmiön tasolla. 

Espoon-tuliaisia

Vaikka tämän blogin perimmäinen tarkoitus ei ole pelkkä ostosten esittely, on silloin tällöin ihan mukavaa kertoa muillekin mahtavista "saaliistaan"; jaettu ilo paras ilo kuuluu sanontakin.

Tein tänään maaseutumatkan ESPOOSEEN, eikä matkalta tietenkään voinut palata tyhjin käsin. Eikä onneksi tarvinnutkaan, sillä tein ensinnäkin aivan ihanan löydön:

Hermèsin Eau des Merveilles EdT! Sellon Evessä oli tarjolla muitakin Hermèsin tuoksuja, joita en ole Suomessa nähnyt missään muualla myytävän. Testasin luonnollisesti ne kaikki, mutta tämä "ihmeiden vesi" teki minuun suurimman vaikutuksen. Ehdottomasti yksi hienostuneimmista tuoksuista, mitä olen aikoihin kokeillut.

Tämän heräteostoksen lisäksi hankin YSL:n hellävaraisen kuorintavoiteen, jonka toivon tehoavan rutikuivaan  ihooni. Ainakin pakkaus on hieno ja tavara tuubin sisällä kuin voidemaista kultaa... :D

Korkokengillä kävely

Mikään ei ole törkeämmän näköistä kuin kävely korkokengillä, jos ei osaa. Jotkut osaavat asiallisen kävelyn luonnostaan, ja toisilla vasta harjoittelu tuottaa kohtalaisen askelluksen. Kaikki koukkupolvet, harppomiset, ylivarovaiset sipsuttelut ja jalkaterät joko ulos- tai sisäänpäin kääntyneinä pilaavat kyllä totaalisesti tyylin. Voitte vapaasti kuvitella, miltä näyttäisi viimeiseen silaukseen asti huoliteltu daami löntystelemässä hartiat kumarassa  13 cm:n koroissa. Katseita ei vangitsisi kauneus tai tyyli, vaan totaalinen tyylittömyys.

Korkokengillä kävely ei ole siis mitään nallekarhun tallustelua tai horjumista puolelta toiselle. Jos ei osaa astella polvet suorina ja astua kantapäällä ja tämän lisäksi vielä kävellä viivaa, suosittelen siirtymistä matalampiin kenkiin. Ballerinatkin ovat söpöjä.

     Ja hei vielä suosittelisin lämpimästi, ettei kukaan leikkisi Tuhkimon sisarpuolia.

Humanismi ♥

Muovinen rakkaus

Inhoan yli kaiken kaikkea muovista. Paitsi tätä Kartellin äärimmäisen haluttua Louis Ghost -tuolia, johon minäkin olen nyt rakastunut siinä määrin, että aion vakavissani hankkia sen itselleni ns. työtuoliksi. Ei ehkä maailman persoonallisin valinta, mutta tästä tuolista on kovaa vauhtia tulossa klassikko, siis arvonsa vakiinnuttanut esine, jonka suorastaan kuuluu löytyä jokaisesta arvonsa tuntevasta kodista.. Ei siis mitään parin kuukauden trendihömpötyksiä. Ja onhan se nyt hieno. Tällainen elegantisti muotoiltu läpinäkyvä tuoli sitä paitsi sopii mihin tahansa ympäristöön, joten olen vakuuttunut sen olevan täydellinen pari antiikkiselle työpöydälleni. Tuolin moderni materiaali ja läpinäkyvyys nimittäin tuovat juuri sopivasti jännittävää kontrastia ja kaivattua keveyttä antiikkipöydän hallitsemaan sisustukseen; vaikka rakastan kauniita vanhoja esineitä, en halua tuntea asuvani museossa. Kannattaa googlata ja katsoa itse, miten monenlaisiin sisustustyyleihin tämä muovinen kaunotar sopii. Louis Ghost on kuulemma vieläpä mukava istua, mikä on tietysti aina plussaa, vaikka esteettiset arvot menisivätkin käytännöllisyyden edelle.

Kuva Stockmann.com 

Päivän pompöösi

pompöösi (ruots. pompös, ransk. pompeux, lat. pomposus), arkik. muhkea, pramea, komeileva, mahtipontinen.

(Kaarina Turtia: Sivistyssanat, Otava 2001) 

Mikä siis käytännössä on pompöösiä? Ainakin tämä Orreforsin Amor Vincit Omnia Diamond Edition -samppanjalasi, jonka on suunnitellut Efva Attling. Sen hinta Orreforsin verkkokaupassa on 4 500 euroa. Siis yhden lasin hinta. Ja samppanjalasejahan tulisi olla ihan minimissään se kuusi kappaletta, mieluummin toki enemmän. Kyllä kelpaisi näistä hörppiä vuosikerta-Domppaa.

Orreforsilla on muitakin upeita lasiesineitä, kuten vaaseja ja tuikkulyhtyjä. Ihan vain vinkkinä, jos haluaa vaihtoehtoja iänikuiselle Iittalalle (joka sekin on toki ihan kiva, mutta valitettavasti kärsinyt aikamoisen inflaation).

Maalaisnousukkaat

Eräs nimeltä mainitsematon henkilö innoitti minua kirjoittamaan tästä kiusallisesta mutta kiinnostavasta ihmistyypistä, jonka ehkä hieman arrogantisti mutta kieltämättä hyvin osuvasti olemme Elisabetin kanssa nimenneet maalaisnousukkaaksi (homo novus rusticus). Tätä hyvin yleistä ihmislajia tavataan kesät talvet ainoastaan kaupungeissa, joskin sen juuret ovat syvällä maaseudulla -- siis HSL:n seutulippualueen ulkopuolella. Tätä tosiasiaa maalaisnousukas pyrkii kuitenkin niin ulkomuodollaan kuin käyttäytymiselläänkin epätoivoisesti peittämään. Tunnusomaista lajille on tyylitajun lähes täydellinen puuttuminen ja fanaattinen suhtautuminen kaikkiin mahdollisiin merkkituotteisiin; maalaisnousukas uskoo kaiken kalliin olevan hienoa, joten hänelle on mahdollista myydä mitä tahansa luokatonta roinaa, kunhan vain hinta on tarpeeksi korkea ja  tuotemerkki mahdollisimman näkyvästi esillä. Maalaisnousukkaan suosiossa ovat erityisesti Guess, Ed Hardy, UGG, Juicy Couture ynnä muut lähiöluksusmerkit. Maalaisnousukas menee sokeasti mukaan kaikkiin mahdollisiin muotikotkotuksiin, sillä hänellä ei ole tutkimuksissa havaittu olevan lainkaan omaa makua (joissakin harvoissa tapauksissa sellaisesta on havaittu viitteitä, mutta tällöinkin se on aina ollut surkea). Kauneudenhoidossa maalaisnousukas pyrkii mahdollisimman luonnottomaan vaikutelmaan, joten glitterkoristellut stilettikynnet, solarium sekä ripsien- ja hiustenpidennykset (edelliset tottakai "timantti"koristein) ovat lajin tyypillisimpiä tunnusmerkkejä naarailla. Maalaisnousukkaan käyttäytyminen on huomattavan sivistymätöntä: lajille on tunnusomaista koppava ja sosiaalisesti inkompetentti käytös. Maalaisnousukkaalla on usein huomattavan suppea ystäväpiiri, mikä on lähes poikkeuksetta seurausta tämän omasta toiminnasta. Maalaisnousukas on luonteeltaan luotaantyöntävä, joten ihmissuhteet ovat pinnallisia ja lyhytkestoisia. Maalaisnousukas rakastaa huomiota, ja tästä taipumuksesta johtuen Big Brother -talo ynnä muut julkiset pesimäalueet ovat sen erityisessä suosiossa.

Sori vaan, pullo "Veuvea" ei lisää uskottavuuttasi.